Back to school

Koulua neljä päivää takana, Limapäiviä kuusi. Ikävä kyllä minuun iski maanantain jälkeen perinteinen alkuflunssa, joka mahdollisesti johtuu aikaerosta ja muista paikallisista erillaisuuksista kuten ruoasta ja juomasta – tai ties mistä. Inhottaa kun on joutunut heti ensimmäisellä viikolla jäämään pois illanvietoista ja surffauksista mutta olen kuitenkin ollut suurimman osan aikaa mukana, vaan vähän passiivisena osallistujana.

Koulu täällä on mennyt hyvin, koska varsinaiset kurssit alkavat vasta reilun kolmen viikon päästä. Nyt olemme yhdessä muiden Universidad de Liman vaihtareiden kanssa käyneet espanjan tunneilla, joissa opettajamme on sivistänyt meitä paikallisista tavoista esim. kuinka käyttäytyä mennessä treffeille paikallisten kanssa ja mitä tehdä naisena combeissa eli paikallisten pikkubusseissa. Kuulemma miehen pyytäessä treffeille hänen täytyy valmistautua tarjoamaan koko illan ja pysyvän leidin kanssa yhdessä koko ajan ja täällä naisen täytyisi aina puhua bussissa takanaan seisovalle miehelle , mikäli sellainen löytyy. Ruokaillessa täytyy toistaa usein ja kaikille ”proveche”-ilmausta, jotta kaikki varmasti nauttivat jokaisesta suupalastaan, koska Perussa ruoan täytyy olla aina ”muy muy rico”, erittäin herkullista. Gringojen eli meidän ulkomaalaisten täytyy varoa meitä saalistavia perulaisia bricheroja, jotka haluavat vain hyväksikäyttää vierasmaalaisia, päästä näiden pöksyihin ja kadota paikalta varastetut tavarat ja rahat mukanaan.

Eniten minua kuitenkin harmittaa, etten ole päässyt takaisin aaltoihin ensimmäisen yrityksen jälkeen. Saimme tutun kautta hyvän tarjouksen P.Lugasta, joka on pieni surffiyritys läheisellä rannalla. Olen nyt mennyt paikan päälle kahteen otteeseen vain hengailemaan yleisesti aurinkoon ja ottamaan kuvia. Yksi aussikaveri vetää aalloissa aivan uskomattoman hyvin, belgifrendi kokeilee vasta ekoja kertoja pitkän tauon jälkeen mutta menestyy hyvin ja tänään mm. yksi ruotsalaisfrendimme kokeili surffausta ensimmäistä kertaa ja veti saman tien kuin ammattilainen!

Rannikko täällä on niin kaunis enkä voi millään tottua siihen, kuinka päivä vaihtuu täällä yöksi. Aurinko vain yhtäkkiä laskee sankan pilviseinämän taakse ja tulee pimeää viiden minuutin sisään. 

Tähän voisi tottua. Ja on kyllä pakko päästä takaisin aaltoihin – ja pian.

Pus