Whadup limaino

Viime aikoina minulla on ollu harvinainen depishetki täällä kaukana maailmalla. Niin talomme vesivahinko, lentolipun hankkimisen vaikeudet, talomme toimimaton wifi sekä välillä niin uuvuttavan vaikeat koulun ryhmätyöt (kiitos avuttomat ryhmäläiset, hehe) ovat vieneet voimia. Yhtenä aamuna talolla ei ollut vettä ollenkaan, eikä suihkusta voinut kun haaveilla. Toivoinkin viikonloppulta vain lepoa ja rauhaa.

Tuntuu siltä, että säällä on ollut suuri vaikutus mielentilaan. Pikkuhiljaa el niñon tuomat lämpimät kelit muuttuu viileämmiksi, ja aurinkoa näkee päivä päivältä vähemmän ja vähemmän. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa syysmasennusta sitten, kuka tietää. Vähän päinvastaiset meiningit täällä kun siellä Suomen lämpenevissä keleissä, eikö?

Toisaalta viikonloppu olikin aivan huippu, vaikkei tullutkaan kovasti levättyä. Perjantaina juhlin ihanaisen Carlon syntymäpäiviä perulaispoppoolla ja lauantaina illan hyperbiletyspläänit muiden kämppisten kanssa muuttuivat, ja menin suomimiittiin tapaamaan muita meitä meikäläisiä. Tarjolla oli turkinpippureita, apteekin salmiakkia ja salmaria, jota ei ollut niinkään ikävä, mutta kai sitä täytyi suomihengen mukaan yksi shotti vetästä. Muutenkin olen niiiiiiin innoissani meidän tulevasta Amazonian reissusta, enkä malta odottaa lähtöä sunnuntaiaamuna!

Ehkä näillä odotuksilla selviää loppuviikon, mukaan lukien kolmen tentin. Ja ellei, niin sitten vain tykittämällä tämän hullutuksen tahtiin, sheikaten viikon loppuun

https://youtu.be/nxtIRArhVD4

Pus