Tyypillinen perulainen

Mikä ihana viikonloppu edessä: lähes koko talomme lähtee Selvamonosiin, lattarifestareihin keskelle luontoa pois Limasta.

Tämä siis tarkoittaa, että Runa Wasi -kotimme on vain minun ja viiden muun hallussa, ja pääsemme nauttimaan harvinaisesta rauhasta kämpillä. Olemmekin suunnittelemassa omia kulttuuririentoja itävaltalaisten ja saksalaisten brotherssieni kanssa, ja pidämme myös Game of Thrones -maratonin. Vähän rauhaa olisi nyt paikallaan, olenhan ollut lähes joka viikonloppu nyt meno päällä, eikä kämpillä oikein saa nukuttua viikolla muiden juhliessa kovaäänisesti. Aika pirullista muuten, kun yrittää nukkua tulpat korvissa, eikä mikään auta. Mutta minkä sille voi.

Aiheeseen. Varmaankin jotkut lukijat ovat pohtineet, millainen on tyypillinen perulainen. Mitä hän syö, miten hän käyttäytyy ja mitä hän ajattelee. Keräsinkin ”pienen” listan asioista, joihin minä ja ystäväni olemme kiinnittäneet huomioita paikallisissa. Nämä ovat siis vain yleistyksiä, mutta pätevät aika usein ollessaan yhteydessä perunalandian kansalaisiin.

1. ​Perulainen ei nuku viittä tuntia enempää. Tämä johtuu siitä, että nuoresta pitäen – etenkin Limassa – perulaisella on oltava riittävästi aikaa liikkua paikasta toiseen. Aamu-, iltapäivä- ja iltaruuhkissa menee helposti tunti jonottaessa ja tökkiessä eteenpäin, jonka lisäksi monella alkaa työt ja koulu jo seitsemältä. Työpäivät on pitkiä ja löysähköjä, jonka takia aikaa kuluu paljon. On aika onnekasta, jos perulainen ehtii harrastamaan jotain kaiken duunin välillä. Aikataulun on oltava joustava ja extra-aikaa täytyy olla yllättäviä sattumia varten.
2. Perulainen ei ehdi syömään kunnon lounasta tai illallista. Moni syö päivittäin useita pieniä snäkkejä, eikä kunnon ateriaa. Jos aamupala jäi syömättä, voidaan napata automaatista keksejä ruuaksi. Jokusen tunnin päästä voidaan ostaa hodari tai hamppari, joka sisältää tyypillisesti aina raneja extrahiilariksi. Myöhemmin ostetaan sipsejä tai karkkia, jota napsitaan siinä sivussa. Kaikki tämä kulautetaan alas Inca Kolan -kanssa, paikallisen purkalta maistuvan juoman kanssa. Vain viikonloppuisin ja juhlatilaisuuksina kokoonnutaan kunnolla pöydän ääreen aterioimaan.
3. Perulainen ei ole kovin kiinnostunut tyylikkyydestä. Jotkut yläluokkaiset tykkäävät shoppailusta, mutta tämäkin on harvan huvi 30 miljoonan hengen maassa. Yleensä miesten näkee kulkevan vanhoissa t-paidoissa ja sortseissa, farkuissa jos on kylmempää. Naiset ovat vähän tyylikkäämpiä, mutta ei täällä aina välitetä jos vaatteiden kuviot menee ristiin. Tai jos kuljetaan yöppäreissä. Leggingsit on ihan pop, pepputaskuttomia farkkuja on kaikilla, ja mitä näyttävämmät hammasraudat, sen coolimpaa.
4. Perulaisnainen voi olla kuitenkin hyvinkin feminiininen. Hän tykkää laittautua ja meikkaa paljon, täytyyhän olla kaunis, jotta löytää täydellisen miehen ja täydellisen helpon elämän. Naisenhan siis täytyy miellyttää silmää. Kauneushoitoloita on joka nurkassa, ja siellä naiset viettävät aikaa hoitaen hiuksiaan, kynsiään ja ihoaan. Kauneusleikkauksia tehdään paljon enemmän kuin Suomessa, ja on kyllä ollut naurussa pitelemistä salilla, jossa peppuimplantit ja tekotissit tuodaan näyttävästi esille. Siellä ne ainakin näkyy parhaiten. Olen nähnyt uskomattoman määrän hyvinkin mielenkiintoisia naisvartaloita siitä lähtien, kun tänne tulin. Usea kauneusleikkauksiin innostunut kun vähän innostuu liikaa ja muistuttaa lopulta vaappuvaa 3D ankkaa.
5. Peru on machistinen maa. Ei ehkä yhtä paljon kun joissain muissa lattarimaissa ja maailmalla, mutta kyllä se on. Miehellä on baarissa oikeus tarrautua heti ensimmäiseen naiseen, jonka näkee. Vaikka tällä olisi kumppani, niin ei sillä niin paljon väliä ole. Kadulla vihellellään paremmissakin districteissä, ja kävellessä ulkona kuulee perinteistä ”Hola linda, como te llamas, amor, que guapa, que bonita eres” huutelua. Perulaisella miehellä on yllättävän korkea itsevarmuus, vaikka olisi naista päätä lyhyempi mini-intiaani. On ihan ok ja normaalia, että miehellä on useampi nainen yhtä aikaa, mutta naisen täytyy pitää kotitaloudesta huolta sillä välin. Ainakin minusta varsin jäätävää.
6. Perulainen on hyvin tarkka varallisuuden suhteen ja jos hänellä on itsellään paljon rahaa, hän myös näyttää sen. Valkoinen perulainen nähdään usein rikkaana, kuten ulkomaalaisen. Varakkailla henkilöillä on enemmän valtaa ja etuoikeuksia, ihan paremmista bussipaikoista lähtien. Valkoinen tai varakas pääsee helposti läpi turvatarkastuksista kulkiessaan rikkailla alueilla ja pääsee lisäksi – ristiriitaisesti – ilmaiseksi sisään klubeihin. Aina voi kuitenkin varautua, että tulee ryöstetyksi, ja siksi täytyy välillä olla vähän varovaisempi.
7. Perulainen on kollektiivinen, yhteisöllisyyttä arvostava persoona. Yksilöllisiä päätöksiä koskien omaa tulevaisuutta tehdään varoen, ja yleensä huomioidaan paljon oma perhe ja sen paras. Nuoret asuvat pitkälle yli kaksikymppisiksi, jopa kolmekymppisiksi vanhemmillaan. Perulaiset ovat hyvin perherakkaita, ja vanhempia sukulaisia kunnioitetaan. Perulainen kuuluu ryhmään, toimii harvoin yksin. Mainoksista lähtien huomaa tämän kollektiivisuuden, tienvarressa kun näkee lukea varoituksia ylinopeudesta, tyylillä: ”Aja varoen, perheesi tarvitsee sinua”.
8. Perulainen näkee asiat lyhyellä tähtäimellä. Liikenteen tökkiessä hän voi vaihtaa kaistaa keskemmäs, vain päästäkseen metrin edelle toista autoa, ja sitten yrittää vaihtaa kaistaa takaisin kääntyäkseen risteyksessä. Hän voi tehdä päätöksiä, joilla ei ole hyötyä kuin kriittisen ajan. Kun tiedetään, ettei talvikautena Limassa yleensä näe aurinkoa, ei silti voida aamuauringon paistaessa napata extrahihoja mukaan varalta mennessään kaupungille, jossa on harmaata jälleen. Mikäs siinä sitten palellessa.
9. Perulainen on hyvin cariñoso, hän tykkää näyttää kuinka rakastaa toista. Koska nuoret usein asuvat myöhään kotona, heillä ei ole paljon mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä. Siksi yliopistolla, puistoissa ja kaupoissa voi nähdä paljon toisiaan koskettelevia ja hiplailevia pariskuntia, joka on aika ällöttävääkin välillä. Esimerkiksi Mirafloresin Parque de amor on aina täynnä rakastelevaisia, jotka makaavat toistensa päällä, ja välillä käy mielessä kuinkahan pitkälle nämä herkät hetket mahtavatkaan käydä ulkoilmassa.
10. Vaikka tiedetään, millainen liikenne on ja kuinka kaikki käy Perussa hyvin hitaasti, perulainen on kärsimätön ja levoton. Liikenteessä täytyy töötätä lujempaa kuin toiset. Bussissa täytyy räyhätä ja huutaa miksei jo liikuta. Levoton perulainen odottaa, että ruoka saapuu heti pöytään. Missä se Inca Kolakin on kun on sen hetki!? Silti perulainen on hyvin hidas toteuttamaan, kun on kyse omista työasioista tai kouluhommista. Asiat tehdään aina viime hetkellä, hosuen levottoman kärsimättömästi.

• Extrana: tyypillinen perulainen on aina kiinnostunut meistä gringoista. Täällä ei ole ollut sitä ongelmaa, mistä yleensä vaihtarit valittavat. Täällä on tullut oltua paljon tekemisissä paikallisten kanssa, koska he tulevat itse innokkaina juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Perulainen on hyvin utelias siitä, mitä tänne on tullut tekemään ja kuinka innostunut ulkkari on perulaisesta ruuastaan. Välillä hän on kyllä liian tungetteleva: taksikuski kysyi ystävältäni viime viikolla, onko tämä jo jakanut helliä hetkiä sängyssä perulaisten kanssa. Ei ehkä se tyypillisin kysymys ensimmäistä kertaa tavatessaan?

Perulaiset osaa kyllä olla aika hassuja, mutta yleensä he ovat mukavia ja hyvin auttavaista populaa. Heidän seurastaan saankin nauttia nyt kämppisten karatessa muille maille!

Ihanaa huomenna alkavaa viikonloppua <3

Pus