Läksärifiiliksissä

Limassa eletään haikeissa tunnelmissa. 

Talomme Runa Wasi, joka on normitiloissaan 20:stä asukkaasta ja näiden kavereista täynnä, on nyt autiotalo. Kahdestakymmenestä olemme viikossa vähentyneet 12 henkeen, ja viikonlopun päätyttyä meitä on jäljellä kahdeksan. Tämän huomaa kotona aivan selkeästi – tuntuu että meitä olisi tätäkin vähemmän tyyppejä. 

Koulun lukukaudet ovat monella vaihtarilla jo loppuneet, ja jotkut onnelliset ovat päässeet lähtemään viimeisille reissuilleen ennen paluuta kotimaihinsa. Toiset on jo lähteneet takaisin kotiin.

Viime viikolla jouduin hyvästelemään perjantaina toisen tyttöystäväni Tarun, joka lähti seuraavaksi päiväksi Panamaan. Ehdimme hänen läksäreitään ennen vielä viimeiselle cevichelle, jolloin kävimme pakolliset catchup-keskustelut ennen vikoja bileitä yhdessä. Lauantaina pidimme talolla koko päivän kestäneet grillibileet, vikaa kertaa koko perheen kesken.

Sitten sunnuntaina, yksi ranskalaisista tytöistä lähti Pariisiin. Maanantaina yksi saksalaisista pojista lähti reissaamaan. Tiistaina lähti lisää ranskistyttöjä, loput ranskikset keskiviikkona. Tänään yksi poika on lähtenyt, huomenna kolme lisää.

Tänään meillä on myös edessä aivan supermahtihyperisot vaihtaribileet Cassandran kämpillä, jonne on pelkästään facen mukaan osallistumassa 80 henkeä – 50 tyyppiä vielä vastaamatta. Universidad de Liman opiskelijoina meillä lukukausi alkoi ja loppuu muita myöhemmin, jonka takia biletetään läpi kaikki läksäribileet, fiestas de despedidas. Haikeaa ajatella meidänkin teiden eroavan aivan pian.

Ja apua, mullaki on enää alle 2 viikkoa Limassa jäljellä!

Pus