La ultima despedida
Ja kuinka käy kun meitä ei enää näy.
Runa Wasi oli perjantaina poppoota tulvillaan, eikä tämä johtunut kuokkijoista – paikalla oli pelkästään kavereitamme ja ystäviämme.
Talo täyttyi yhteentoista mennessä, ja vieraittemme lisäksi isäntäperhe oli myös paikalla, ja dueñomme olivatkin erittäin hyvällä tuulella. Saimme normaalista poiketen jäädä talolle aamuun asti bailaamaan ja kieltämättä, valvoin itsekin aamukuuteen kun bileet oli edelleen pystyssä!
Oli jännä huomata kuinka ei tuntunut yhtään siltä, että näimme useamman tyypin kanssa vihoviimeistä kertaa. En tule varmastikaan jälleennäkemään kun joitakuita poikkeuksellisia, vaikka odotankin kaikkien saapuvan Suomeen vierailulle.
Kukaan meistä ei silti vaipunut mihinkään itkupotkuhorrokseen, vaan kaikki nauttivat illasta ja olisi voinut luulla viettäneensä ihan perus perjantaipippaloita.
Näillä fiiliksillä kannatti päättää Runa Wasi -laiffi ja odotella uusia seikkailuja. Enää pari pientä tenttiä ja jo lähdetään!
Pus