Cusco

Cuscon reissumme sujui erinomaisesti. Saavuimme torstai-illaksi Stefanin ja Marvinin kanssa Cuscon vuoristokaupunkiin (3500metriä merenpinnasta) ja totuttelimme pari päivää korkeuteen ehkäistäksemme vuoristotautia tulevan vaelluksemme aikana. Pääsimme torstaina kahdeksalta viimein ekalle kunnon aterialle, ja nälissämme tilasimme menun päälle pizzan jälkkäriksi – poikien tuttuu  tapaan. Illalla pienen Happy Hour –kierroksen jälkeen hengailimme Marvinin kanssa hostellimme baarissa  ja polttelimme vesipiippua saksalaisten ja hostellin pomojen kanssa. Oli kyllä mielenkiintoinen ilta se, ja oli kyllä pirun hauskaa yhtälailla.

Nautimme viimeisistä päivistämme yhdessä Cuscossa kierrellen kaunista kaupunkia ympäri ja nousten ja laskien mäkiä ylös alas. Kävimme Mercado de San Pedrossa, nousimme kaupungin ylle olevalle ristille, seikkailimme vanhassa kaupungissa ja nautimme alpakanlihaa. Säästimme lisäksi 70solea per pää, kun vahingossa laskeuduimme ristiltä kuuluisien Cuscon raunioiden läpi (yleensä rauniokierros alkaa alhaalta ja päätyy ristille, ja maksu pyydetään raunioiden juurella). Hostellimme osoittautui todella hyväksi, ja 8€/yö hintaan sisältyi aamupala, lämmin vesi, wifi ja 24/7 mahdollisuus juoda mate de cocaa, eli kokateetä vuoristotautiin.

Heräsimme sitten lauantaina aikaisin lähteäksemme 6:30 kolmen päivän Inka Jungle Trekkiin poikien kanssa. Lähdimme bussimatkalle Ollantaytamboon, missä tarjottiin aamiaista. Tästä matkasimme vielä pari tuntia bussissa, kunnes stoppasimme keskelle vuoristoa 4300 metrin korkeuteen. Ohjelmassa oli varsinaista alamäkipyöräilyä 1000 metriin asti, ja tsygäilimme huippuvauhtia rekkojen, bussien ja autojen vieressä vuorenjyrkänteiden laidalla. Pyöräily oli aikamoista hard core –touhua, mutta meidät varustettiin hyvin kypärillä, panssareilla, kyynär- ja polvisuojilla. Oltiin muuten aika hapoilla kolmen tunnin jälkeen! Ohitimme matkalla söpöjä pikkukyliä, näimme lehmiä laitumilla ja väistelimme kulkukoiria. 

Tsygäilyn ja lounaan jälkeen erkaannuimme 5 hlön poppoolla isosta ryhmästä, ja lähdimme trooppiseen Santa Teresaan, jossa liittyisimme toiseen ryhmään joka vietti jo toista retkipäiväänsä. Paikan päällä emme kuitenkaan löytäneet ryhmän opasta Teddyä, joten lähdimme itseksemme kaupungin kuuluisiin kuumiin luonnonlähteisiin. Vieläkään emme löytäneet Teddyä, ja lähteissä lilluttuamme (jossa pakoilimme tuholaishyttysiä) seikkailimme takaisin kaupunkiin ja parit Cusqueña-bisset nautittuamme vihdoin ryhmä löysi meidät kadoksissa olleen poppoon. Menimme 23 hlön ryhmänä syömään ja saimme kokea nöyryyttävät ja hilpeät tutustumiskierrokset, ja huippuillallisen jälkeen olimmekin jo valmiit unten maille.

Toisena retkipäivänä päätin ex tempore joinata aamulla vaijeriliukuun ja lentää kanjonin yli riippuen vaijereita pitkin – törkeän hauskaa! Välillä liu’uin väärinpäin tai ylösalaisin, ja vauhti kiihtyi joillain linjoilla aivan äärilukemiin! Loppuun palasimme alkupisteeseen kulkien riippusillasta, joka kulki halki viidakkoisen metsän. Sanoisin, että kannatti maksaa 30euroa tästä kokemuksesta, vaikka se olikin paikallisiin hintoihin tyyris hinta.

Aamun extremeurheilun jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Aguascalientesia, kaupunkiin joka sijaitsee Machu Picchun juurella. Osan matkasta kuljimme autolla, ja kävelimme reppuinemme loppumatkan noin 12km, ei siis överipaljon. Haasteena oli silti reitti itse, koska kuljimme junakiskoja pitkin, ja kivikkoinen tie oli vaivalloinen kulkea rinkat selässä. Matkalla juttelin paljon muiden reissailijoiden kanssa, ja ihastelimme upeaa luontoa ympärillä. Kuljimme Andien laaksossa, missä olot oli yllättävän trooppiset ja lämpimät. Välillä opas pysäytti meidät kertoakseen enemmän alueesta, kun näimme hieman inkojen jättämiä jälkiä matkalla. Lähestyessämme Aguascalientesia näimme jo jopa Machu Picchun laitaa kanjonista käsin! Ei siinä – jatkoimme matkaa entistä ripeämmin päästäksemme kaupunkiin nopeasti ja ajoissa nukkumaan, jotta pääsisimme muinaiseen inkakaupunkiin aamuksi.

Lyhyiden yöunien jälkeen heräsimme neljältä nousuun Machu Picchua kohti. Poikien kanssa olimme viiteen mennessä vuoren porteilla jonottamassa, kun viimein turvatarkastusten jälkeen pääsimme kymmenien ja satojen muiden kanssa kiipeämään vuorta ylös. Mikä elämys ja kidutus kivuta 1200 rappua inkojen jalanjäljissä vuorenrinnettä, välillä lähes pystysuoraa mäkeä. Koitos oli kyllä sen arvoinen, kun vihdoin pääsimme toisen portin luokse odottelemaan muita ryhmäläisiä. Olimme kiivenneet Marvinin ja Stefanin kanssa toisiamme tsempaten vuoren huipulle jopa alle tunnissa, ja ai että kun eväät maistui tän treenin jälkeen. Pääsimme lopulta porteista sisään ja rummutus ja tykitys yltyi, kun nurkan takaa avautui näkymä aamuauringon valoon  heräävään Machu Picchun kaupunkiin. 

Oppaan kanssa kiersimme ryhmänä kaupunkia jokusen tuntia, kunnes pääsimme pyörimään MP:a omin päin. Tuijottelimme kaupungin valtaamia laamoja, ihastelimme kaupungin nykyaikaista rakennustekniikkaa ja nautimme paahtavasta auringosta. Keli oli aivan huippu — ei pilven pilveä ja kirkas sinitaivas. Poikien kanssa ehdimme hengailemaan kaupungissa lähes puoleenpäivään, kunnes jouduimme jo lähtemään junaan. Lähes juoksimme alas samoja aamun portaita, kun tajusimme ehkä myöhästyvämme junasta. Jalat hapoilla palasimme Aguascalientesiin ja kiirehdittyämme ehdimme nippanappa Perurailin junaan. Väsyneinä matkasimme junalla ja bussilla takaisin Cuscoon, missä meitä odotti viimeinen yhteinen illallinen. Löysimme itsemme upeasta raflasta Cusqueñitasta, jossa me nälkäiset kunnon aamupalan ja lounaan missanneet lapsoset saimme vihdoin ruokaa pitkän päivän jälkeen. Tarjolla oli laadukas buffet, ja vihdoin Marvinin kanssa söimme marsua eli cuyta – joka on muuten hyvää lihaa. Cuy maistuu kanalta, vaan rasvaisemmalta sellaiselta. Söimme poikien kanssa itsemme lopulta niin ähkyyn, ettemme edes jaksaneet juoda bissejämme loppuun! Otimme taksin takaisin hostellille, ja menimme heti nukkumaan kymmentä ennen potien vatsavaivoja ja nukahdimme saman tien.

Cusco itsessään ylitti odotukseni – kaupunki on mielestäni kaunein koko Perussa. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksi aikaa. Jos joku on myös kiinnostunut meidän tekemästä Inka Jungle Trekistä, niin suosittelen sitä ehdottomasti! Edullinen laatuun ja sisältöön nähden, etenkin nyt sesongin aikana.

Nyt olemme saapuneet Marvinin kanssa Titicaca-järvelle ja vielä Bolivian puolelle. Saa nähdä mitä seikkailuja on edessä!

Pus