Kulttuurivisiiti ja pohdintaa vaihdon loppumisesta

Lauantaina vietin pitkästä aikaa kulturellia iltapäivää MACissä, Museo de Arte Contemporaneossa, eli modernitaiteen museossa, joka sijaitsee Barrancossa – hipsterialueena tunnetussa kaupunginosassa lähellä meitä. Harmikseni en ole ehtinyt (lue: saanut aikaiseksi) käydä enemmän museoissa, teattereissa tai muissa kulttuuritapahtumissa, mutta MAC-reissu oli nyt toinen vaihdon aikana. Museoon on helppo kävellä meiltä vartissa, ja ehkä se moderni taide muutenkin nappaa vähän paremmin.

Näimme maaliskuussa mielenkiintoisen valokuvanäyttelyn David Lachapellelta ja tällä kertaa näyttelyssä oli sekalainen näyttely kuus- ja seiskytluvun lattaritaiteilijoilta. Pakko on myöntää, että viime näyttely oli tätä viimeisintä parempi, koska tällä kertaa puutui selkeästi punainen lanka. Viime kerralla oli vain yhden taiteilijan töitä, ja pidin paljon Lachapellen absurdeista ja puhuttelevista valokuvista, jotka käsittelivät muun muassa diskriminaatiota ja lapsisotilaita. Lauantainen näyttely oli kelpo mutta tosiaan, kaipasin yhtäläistä teemaa taustalle. Koko käynti maksoi meille kuitenkin älyttömän vähän, ja siksihän pitäisi panostaa enemmän tähän oman sivistyksen kartuttamiseen. Käyntimme näyttelyssä + juoma kahvilasta + paluutaksi maksoivat yhteensä vain 4 euroa! 

MAC on mielestäni siitä kiva museo, ettei se ole liian iso pala haukatavaksi: näyttelyn pystyy kiertämään hyvin tunnissa, eikä siellä ole ollut koskaan ruuhkaa, eli on pystynyt rauhallisesti kierrellä ympäriinsä omaan tahtiin. Museoon saa opiskelija-alennuksella pääsyn alle kahdella eurolla, ja suosittelen vierailua sunnuntaisin, jolloin pääsy on ilmainen. Olimme päättäneet suomifrendien kanssa joinata yhteen ja tavata museoilun merkeissä, ja oli hauskaa viettää aikaa finskiporukalla muutenkin kuin illanvieton merkeissä. Yhteen kanssamme lyöttäytyi lisäksi austrialaisfrendini, ja vietimme mukavan iltapäivän Barrancossa. Toivon, ettemme häirinneet liikaa välillä suomea puhuessamme, mutta tämä toimi myös kivasti kostona sille, että kuulemme jatkuvasti saksaa tai ranskaa vaihtareiden kesken. Ottaahan se välillä palloon kun ei pysty seuraamaan keskustelua, vaikkei se itseä koskisikaan.

Nainen hänelle ”kuuluvalla” paikalla.

Harmittaa, kuinka aika alkaa vähitellen kulumaan loppuun, ja jotkut kavereistani ovat jo lähdössä kotimaihinsa tai yleensä pois Limasta. Joillain loppuu koulu jo kahden viikon päästä, ja siitä he lähtevät matkustelemaan ja palaavat vasta hetkeksi lähteäkseen saman tien pois Perusta. Miten sitä aina tutustuu paremmin ystäviinsä ”loppua” kohden, juuri ennen lähtöä? Yksi superihana tyttökaverini ilmoitti myös lähtevänsä nyt harjoitteluun Panamaan, ja yhtäkkiä hän onkin täällä enää vain kuukauden loppuun. Kamalaa – miten tässä ajassa ehtii vielä tekemään to do-listattuja asioita yhdessä!

Huonosti käyttäytyvät ulkkarit museossa.

Todellisuudessa, ei mullakaan ole enää loputtomasti aikaa maailmalla. Enää neljä viikkoa koulua, sitten pari hassua tenttiä, jonka jälkeiset suunnitelmat ovat vielä mysteeri. Pakollisiin kuuluu käynti Machu Pichussa ja Cuscossa, Titicaca-järvellä ja siitä menemme varmaan käymään Bolivian puolella seikkailemassa. Tähän reissuun menee ainakin puolitoista viikkoa, jonka jälkeen aikaa olisi kaksi viikkoa ennen paluuta Suomeen.

Katsotaan siis mitä keksimme, jotta taskusta löytyvät, jäljellä olevat rahat hyödynnetään parhaiten reppureissaillessa!

Pus