La casa nuestra
Paljon on ehtinyt tapahtua viime torstaisesta: olen vihdoin parantunut flunssasta, bilettänyt pool partyissa, syönyt elämäni parasta cevicheä, viettänyt useampia barbecue-iltoja ja bailannut paikallisen musiikin tahtiin. Nyt meillä on kiire päättää viikonlopun suunnitelmista sillä olemme todennäköisesti lähtemässä Icaan etelään katsomaan Nazcan linjoja, joita en todellakaan halua jättää väliin!
Talolla meillä on aivan huikea tunnelma ja tuntuu, että meillä on upea 18 hengen pikkuperhe. Meitä on kaksi suomalaista, kolumbialainen, neljä ranskalaista, belgialainen, kaksi itävaltalaista, kolme saksalaista, yksi Dominikaanisesta tasavallasta, yksi perulais-saksalainen ja vielä pitäisi tulla vielä yksi ranskalainen lisää. Puhumme yhdessä yleensä enimmäkseen englantia tai espanjaa, ranskalaisten kanssa tosin puhun ranskaa, jonka takia nyt kaikki muut sikäläiset tapaamani vaihtarit kysyvät minulta mistä päin Ranskaa olen kotoisin. Piti siis tulla Peruun asti saadakseen ranskan taidot palaamaan takaisin.
Otin aamulla vähän kuvia talolta vielä kun oli rauhallista (mitä ei ole koskaan muulloin päivästä), ja tässä alakerran olohuone ja patio.
Itse asun alimmassa kerroksessa missä olen viihtynyt hyvin, vaikka kuulenkin jatkuvasti muiden metelit olohuoneesta ja keittiöstä. Piti vain ymmärtää hommata hyvät korvatulpat yöksi, jotta pärjään nyt myös silloin kun muut ramppaavat alakerrassa aamuyöstä ja olen joutunut skippaamaan illanvietot (mitä ei tule tapahtumaan). Onhan se hieman ikävää kun on tottunut rauhallisiin pitkiin yöuniin, mutta tämän kyllä kestää tällä hyvällä porukalla. Enkä tule missään nimessä antamaan pois huonetta, jossa on oma kylpyhuone. Osa täällä joutuu kuitenkin jakamaan kylpyhuoneensa muiden kanssa.
Tässä chez Aino.
Kerroksia on talossa kolme ja kattoterassilta löytyy lisäksi joitakin huoneita ja ihana grillinurkkauksemme. Istumme kattoterassilla harvasen ilta pelaten korttia ja hengaten yhdessä. Vaikka meitä on talolla 18 yhteensä, on täällä silti joka päivä joku uusi kasvo ja vähintäänkin viisi ylimääräistä kaverin kaveria vierailemassa, mikä on mukavaa ja haastaa aina puhumaan espanjaa.
Yleensä talo on todella törkyinen, koska meillä on selkeä miespoweri päällä. Meitä on täällä muuten vain minä ja kolme ranskistyttöä, emmekä paljoa jaksa valittaa poikien jäljistä keittiössä tai muualla. Olen muutenkin ottanut tänne tullessani sen asenteen, että yritän vain olla miettimättä liikaa (vaikka vieressä seisoisikin toista päivää pino likaisia lautasia puolisyötyine kananjalkoineen).
Vaikka kaikki käymme koulua eri paikoissa, teemme paljon juttuja yhdessä. Osa meistä aikoo tosiaan viikonlopuksi Icaan tai etelään muuten vaan ja huomenna osa meistä lähtee jälleen yhdessä surffaamaan, josta olen tosi innostunut! Muu urheilu on vielä jäänyt aika minimiin, joten nautin Mirafloresin kesästä ja rantojen aalloista kun on lämmintä.
Hasta luego!
Pus