La vida de las Amazonias
Minä, seitsemän poikaa ja viidakko. Viime viikkoni pähkinänkuoressa.
Sunnuntaina lensimme Iquitokseen ja jo tunnin lennon päästä näimme ensimmäiset Amazonien näkymät: sitä upean vihreyden läpi virtaavaa jokisuistoa. En tule ikinä unohtamaan sitä hetkeä, kun laskeuduimme ja poistuimme koneesta ulos kovaan auringonpaisteeseen kentälle, joka sijaitsi kirjaimellisesti keskellä viidakkoa. Iquitoksen kentältä olimme sopineet kuljetukset kaupunkiin ja tapaamisen itse viidakkolegenda Hitlerin kanssa, kaikkien tunteman parhaimman Amazonian matkanjärjestäjän kanssa. Sovimme ja sumplimme etukäteen kaikki järjestelyt, ja annoimme hänelle vapaat kädet järjestää meille kaikki tulevan viikon ajaksi. Tämä vapaus teki viikosta ikimuistoisen.
Sunnuntaina iltapäivällä emme siis kun chillanneet rauhallisessa Iquitoksen kaupungissa, jonka katuja pitkin kuljeskelimme ja hikoilimme. Kävimme kaupungin ainoassa avoinna olevassa ravintolassa ja kävimme pulahtamassa hostellimme uima-altaassa ennen aikaisin nukkumaanmenoa, jotta pääsisimme itse Amazonian sydämeen. Ilta meni nopeasti, ja siinä sitten olimme jo aamulla valmiit mototaksin kyytiin rantaa kohti. Rannalla meitä odotti Titanic, hutera puinen pieni lauttamme, jossa jo istuskelivat kolme riemukasta irkkupoikaa, joiden kanssa saimme viettää kuluneen viikon. Hitler oli myös meitä vastassa ja hän saattoi meidät isänsä Cristobalin ja kylän shamaanin hellään huomaan. He tulivat olemaan olennainen osa viikkoamme, sillä majoittauduimme neljäksi päiväksi keskelle Amazonasta Hitlerin perheen luokse, kolmen tunnin venematkan päähän Iquitoksen kaupungista.
Yövyimme täysin luonnon keskellä, aivan huikeissa puitteissa. Hitlerin perhe asuu keskellä viidakkoa, veden päälle rakennetussa pienehkössä lodgessa. Perhe, tai pikemminkin suku, on hirveän lämminhenkinen ja kaikki ottivat meidät todella hyvin vastaan. Perheen mama valmisti joka päivä ruuan siskonsa kanssa, pienen kolmevuotiaan tytön leikkiessä vieressä pehmonallensa Felipen kanssa. Elimme täysin perheen aikataulujen ja elämäntyylin mukaan, syöden yhdessä aamupalaa aamukahdeksan maissa, lounasta yhdeltä ja illallista seitsemältä. Ruokailun jälkeen saatoimme levätä riippumatoissa parikin tuntia jutellen niitä näitä tai torkkuen. Nukuin viikolla paremmin kuin koskaan vaihdon aikana ja varmaan enemmän kuin yhteensä kolmena kuukautena Limassa, yhtenä yönä jopa 12 tuntia! Lodgessa ei varsinaisesti ollut seiniä vaan aidat, joten olimme täysin ulkoilmassa. Unia siis helpotti paljon tukevat sänkyjen hyttysverkot ja oli upeaa nukahtaa luonnon ääniin. Yöllä ääntä tekivät eri sirkat, apinat ja linnut, jotka liikkuvat ja ääntelevät vasta pimeän tullen.
Päivät kuluivat aina samaan tahtiin. Aamupalan jälkeen teimme yhden retken, lounaan jälkeen toisen. Välillä lepäsimme. Illalla ruuan jälkeen istuskelimme porukalla ja juttelimme, kunnes sänky kutsui nukkumaan, yleensä jopa ennen yhdeksää. Viidakossa päivät alkaa aikaisin ja päätyy aikaisin pimeän laskeutuessa kuuden maissa, kuten aina viidakossa sekä Limassa – Perussa kun ei ole kesä- tai talviaikaa. Viikko toimi täydellisenä irtiottona Liman hektiseen elämään, eikä tuntunut millään tavalla vaikealta olla ilman puhelinta, wifiä tai sähköä yleensä. Päivät kuluivat välillä paahtavassa auringonpaisteessa, toisinaan ukkosti ja satoi voimakkaammin kuin koskaan. Poutaisina iltoina tuli raukea ja kiitollinen olo, kun sai vain tyynesti katsella upeaa tähtitaivasta ja kuunnella viidakon ääniä. Täydellinen retriitti.
Seuraavaksi postaan juttua viikon retkistämme. Näimme kaikkia erilaisia eläimiä omassa luontaisessa ympäristössään, uimme Amazonaksessa ja yhtenä päivänä muun muassa kalastimme illallisemme: piraijoita.
Hyvää alkavaa viikkoa murut!
Pus