Koulu, koulu, koulu.

Eroista Suomen ja Perun yliopistossa opiskelusta voisi kirjoittaa niin pitkän ja tylsän tarinan, ettei ketään kiinnostaisi lukea. Opetus on täällä kaikin tavoin hyvin erilaista ja opiskelijoilla on aivan erilainen näkemys opiskelusta. Opetus eroaa niin vaatimuksineen kuin sisältöineen. Yritän tiivistää ainakin suurimmat erot Suomen ja Perun välillä: Turun kauppiksen ja Universidad de Liman yksityisyliopiston opintojen välillä. 

1. Opetusaikataulut. Täällä opetusta on maanantaista lauantaihin, aamuseitsemästä iltakymmeneen. Mitä edistyneempää levelliä täällä opiskelee, sen enemmän on kursseja pelkästään aikaisin aamulla ja myöhään illalla, koska usea opiskelija työskentelee päivisin. Säälin muita kurssilla olevia kavereitani, jotka nukkuu tästä syystä joka viikko arkisin vain viisi tuntia! Mulla on täällä kursseja eri tasoilta, jonka takia kursseja on yleensä seiskasta viiteen, mutta onneksi järjestin pitkiä päiviä vain tiistaiksi ja torstaiksi. Näinä päivinä herään ennen kuutta, jotta varmasti ehdin ajoissa tunnille ennen ruuhkia. Tästä päästäänkin seuraavaan.

2. Koulumatkat. Lyhyet kodin ja koulun etäisyydet on ehdottomasti ykkösasioita, mitä täällä kaipaa Suomesta. Olen siitä iloinen, että meitä on talossamme neljä jotka opiskelemme Universidad de Limassa, koska pääsemme helposti taksilla kouluun seiskan aamuina. Normaalisti, ilman ruuhkia, kouluun ajaa alle 20 minuutissa, mutta ruuhka-aikoina ja bussilla pääsee perille vasta 1-2 tunnin päästä. Tästä syystä koulu+työ+matkat vähentää paikallisten opiskelijoiden yöunen määrää. Matkat on erittäin väsyttäviä etenkin iltaisin, kun tahtoisi vain nopeasti kotiin tai salille, jonne motivoituminen on supervaikeeta ruuhkassa tökkimisen jälkeen. Lisäksi autojen jatkuvan tööttäilyn kuunteleminen aiheuttaa helposti päänsärkyä. Ei kiva.

3. Läsnäolo. Niin – olisihan se kiva jos niille seiskan luennoille ei tarvitsisi mennä ja saisi opiskella itsenäisesti, mutta ei. Kursseilla on pakolliset läsnäolot, eikä tunneilta saa olla poissa kun max 30, toisilla kursseilla 20 prosenttisesti. Lisäksi jos sairastuu hieman pidemmäksi aikaa, eikä pääse esim. luetun kuulusteluihin, tarvitaan uusintamahdollisuudeksi allekirjoitus sekä lääkäriltä että terveysministeriöltä?????? Hieman tulee ikävä kauppiksen itsenäistä opiskelua.

4. Opintojen laatu. Ensimmäisestä viikosta lähtien olemme vaihtareiden keskn ihmetelleet ja välillä naureskelleet sille, mitä koulussa oikein teemme. Opintojen sisällön laatu vaihtelee paljon kurssien välillä ja kurssien tasot vaihtelee ”1-10 levelin” välillä. Joillain kursseilla olemme tarkastelleet maailmankarttaa ja etsineet missä on Englanti, ja muut opiskelijat eivät ole tunteneet euron valuuttaa (seriously). Toisaalta joillain vaikeimmilla kursseilla opettajat on olettaneet, että opiskelijat ymmärtää mitä tehdä ilman tarkempia ohjeita esim. ryhmätöitä tehdessä. Siinä sitten sormi suussa kysyessä lisäinfoa opettajat vaan toteaa, että kyllä meidän pitäisi ymmärtää me lähes valmistuvat opiskelijat. Ja sitten kun yritetään jotain omatoimisesti, tulee tuloksena hylsy.

Myönnän, en löytänyt Englantia itsekään.

5. Vaatimukset. Vaikka useat kurssit on mulla vähemmän haastavia kuin Suomessa sisällöllisesti, niin mitä ”helpompi” kurssi, sen enemmän ryhmätöitä, luetun kuulusteluja, esittelyjä ja harjoituksia on tehtävä. Kursseja mulla on vain neljä ja silti joka viikko täällä joutuu harjoittelemaan kuulusteluja varten ja tehdä palautustöitä. Arvioinnit ja sisällön vaatimukset vaihtelee paljon, mutta onneksi usein odotetaan osaavan vain tärkeimmät asiat. Ryhmätyöt ja esitelmät on taas yleensä vaativampia ja vie paljon aikaa. Lisäksi, joillain englanninkielisillä tunneilla oon joutunut vaihtarin kirouksen uhriksi: ryhmätyö on itse tehtävä kokonaan uusiksi, koska muiden tiimiläisten englanti on niin huonoa, että tehtävät on joko a) ymmärretty väärin tai b) täynnä kirjoitusvirheitä.

6. Opiskelijoiden motivaatio ja ikä. Kivaa se on kun jotkut kurssit on helppoja ja opettajat on suht joustavia meitä vaihtareita kohtaan. Olemmekin monen lemppariopiskelijoita, kun vertaa muihin opiskelijoihin. Täällä monet aloittaa yliopistossa jopa 16–17-vuotiaina, ja monet on täällä vaan pappa betalar-meiningillä eikä heitä kiinnosta oppia mitään. Kaikki opiskelijat pääsee sisään kouluun, jos vaan on rahaa maksaa. Kaikki täällä opiskelleet pääsee saman tien huippuharjotteiluihin ja –duuneihin, vaikkei olisi opiskellut vuotta enempää. Olematon motivaatio näkyy metelinä tunneilla, myöhästelyinä (jopa 45 minuuttia) ja opettajan aliarvostamisena. Monet opiskelee vain saadakseen statusta itselleen, etenkin koska opiskelevat yksityisyliopistossa.

7. Opintojen hinta. Opinnot U de Limassa maksaa vuodessa kymppitonnin luokkaa, mistä saa takaisin upeat puitteet ja kiinnostavia vierailuluentoja sekä tapahtumia. Kampus on kaunis ja hyvin hoidettu, lounasta ja evästä saa ostettua kahviloista edullisesti, ja löytyy täältä myös oma terveyskeskus ja pieni leffateatteri. Ottaisin silti itse opinnot aika vakavasti, jos vuoden opinnoista pitäisi maksaa aina pienen omaisuuden.

Cantores Minoresit esiintymässä koulun konsertissa, jossa kutsuttuna vain me vaihtarit ynnä muut starat

Ei pidä ymmärtää väärin. On Universidad de Limassa ja muissa yliopistoissa täällä paljon hyvää, mutta vähän voisi relata sen työtaakan kanssa. Opiskelijoille voisi antaa lisää vapautta ja joustoa duuneihin. Vaihtareina ollaan saatu vähän enemmän vapautta valita meitä kiinnostavimmat kurssit ja yhdellä espanjankielisellä tunnilla saadaan tehdä kokeet englanniksi. Silti olisi mukava saada enemmän aikaa matkusteluun ja kulttuuriin tutustumiseen. Eihän me tänne olla opiskelemaan tultu, eihän…