Viime viikko meni hujauksessa. Koulupäivät (aamuseiskasta lähtien) ovat tuntuneet viime aikoina yllättävän rankoilta johtuen suurehkosta työmäärästä. Meillä oli keskiviikkona kansainvälisen kansiksen koe, johon panikoin koko alkuviikon, mutta yllätyin itsekin kun tuloksena tuli 15/20! Olen aina ollut heikoin kansiksessa, minkä kursseja olen käynyt vain minimimäärän, tuloksena huonoimmat mahdolliset arvosanat. Vaikka muuten kurssit Universidad de Limassa on vähän niin ja näin, on kansiksen sympaattinen vanha miekkosproffa kyllä pätevä kaveri.

Hurjan viikon työurakan päätteeksi meillä olikin viikonlopuksi jälleen tiedossa menoo ja meinikiii! Lähdimme lauantaina aamulla ajamaan Lunahuanan kaupunkiin, kolmen-neljän tunnin matkan päähän Limasta, jossa meitä odotti rafting-retkeilyä ja mönkijällä päristelyä. Lähdimme yhdessä parin muun suomifrendin ja kahden perulaisen tuttumme kanssa, jotka olivat ystävällisesti kutsuneet meidät päiväreissulle heidän autollaan. Perillä meitä odotti aikamoisen tiukka aikataulu, jotta ehtisimme takaisin Limaan illan pippaloihin.

Maisemat oli erityisen kauniit. Ympärillä meillä oli vuoria, varmaan Haltiakin korkeampia, ja Lunahuanan halki virtaava Cañeten joki. Kaupunki oli pieni ja sinne piti ajaa hiekkavuorten ja pikkukylien ohitse, ja johtuen äitienpäiväaaton festivaaleista meillä meni tuplasti aikaa päästä perille. Täällä äitejä muistetaan kokonaisen kuukauden, ja viikonloppuna kaikki kansa oli ulkona kaduilla festaroimassa äitien kunniaksi, jonka takia piti ajaa extrahitaasti kaupunkien läpi. Oli myös jännä huomata, kuinka heti poistuessa Liman seudulta, aurinko paistoi ja lämpö nousi 30 asteeseen. Saatiimpahan jälleen brunaa kasvoille ja masu täyteen jäätelöä.

Rafting oli hauskaa. Vaativuustaso oli 2-3 luokkaa, eli suht mediumia, kuitenkin vaativampaa kuin Ecuadorin reissun raftingissä. Laskimme koskea alas noin tunnin verran, jonka aikana parin vaativamman kohdan aikana plopsahdin tietenkin veteen, onnekseni tosin veneen sisällä olevaan lammikkoon. Rämmiskelyn jälkeen olimme kaikki aivan läpimärkiä kaikesta roiskuneesta vedestä, mutta ei siinä, hypättiin saman tien mönkijöiden satulaan ja lähdimme päristelemään niillä Lunahuanan vanhaa kylää läpi! Epäonneksemme yhden mönkijän moottori sammui ja jouduimme hyttysten lounaaksi joutuessamme odottamaan uutta kyytiä, mutta selviydyimme lopulta takaisin automme luokse. Jalat verellä kutiavien pistojen raapimisesta.

Vaikka viikko oli itselle kouluhommia täynnä, ei se ollut muiden talolaisten ongelma, ja tästä syystä myös nukuin huonosti johtuen keskiviikon ja torstain jäätävistä kotibailuista. En ollut ainoa huonosti nukkuva noina öinä, ja johtuen ”naapureiden valittelusta ja liiallisesta pilven polttamisesta” talolla, omistajamme päättivät pistää bileet ja grilli-illat jäähylle kuukaudeksi. Päätimme siis lauantaina, kerrankin koko talon voimin, kostaa tämä sietämätön teko ja lähdimme koko poppoolla toiseen suureen opiskelijataloon ja yhdessä pistimme bileet aikamoisesti pystyyn! Talo oli aivan täynnä enkä ole varmaan koskaan ollut niin suurissa kotibileissä, koska meitä oli varmasti lähes 150! Ovella avaamassa ollut poika ei tiedustellut keitä olemme millään lailla ja päästi vain sisään mitään sanomatta. En todellakaan halua tietää millainen sotku talolla mahtoi olla aamulla, enkä ikinä haluaisi olla se henkilö, joka heillä hoitaa talon siivouksen. Ilta oli huippu, seura mahtavaa ja tunnelma katossa hela natten.

Kuvan laatu kertoo kovasta meiningistä á la Runa Wasin asukkaat

Nyt olisi sitten uusi viikko alkamassa enkä malta odottaa perjantaita ja Arequipaan lähtöä, eli pysytään kuulolla kaverit!

Pus