Jos kahdesta asiasta pitäisi luopua, olisi ne ennakkoluulot ja stereotypiat. Näitä kahta vastaan saa tapella Suomessakin, mikä on toisaalta surullista mutta osittain väistämätöntä. Olen yleensä ensitapaamisella aina avoimin mielin, mutta silti, jos joku väittäisi ettei hänellä olisi koskaan ennakkoluuloja tuntemattomista ja uusista ihmisistä, haluaisin vähän jutella tämän henkilön kanssa. Voiko koskaan olla täysin ennakkoluuloton?

Vaihdossa, kuten edelisessä kirjoituksessa kerroin, on saanut tavata törkeästi hyviä tyyppejä ja uusia tapaamisia kokee päivittäin. Silti, olen saanut joistain ihmisistä huonon ensivaikutelman johtuen osin ennakkoluuloista. Tai näin ainakin olen ajatellut. Tajusin vasta nyt myöhemmin, että kyseessä on voinut olla väärinymmärryksiä johtuen kulttuurieroista.  

Esimerkiksi eilen tapasin bileissä kolumbialaisia vaihtareita koulustamme. Valitettavasti minulle (ja joillekin muille) oli jäänyt heistä huono kuva, koska tavatessamme aikaisemmin he ovat aina pysytelleet keskenään, kovaa räkättäen. Emme alkuun tienneet pilkkasivatko he meitä, ja muutenkin he vaikuttivat ylimielisiltä osalle meistä muista vaihtareista. Eilen sitten juteltuani heidän kanssaan taas jouduin toteamaan kuinka hölmö sitä onkaan välillä, koska nämä tyypit olivat ihan superhauskoja! Koska espanjani on myös parantunut entisestään, oli helpompaa jutella heidän kanssaan ja uskon tämän olleen yksi kompastuskivi aikaisemmin. Taisi olla, koska he myös luulivat että seurustelen yhden saksalaisen kanssa. Hups…

Siinä oli taas muistutus kuinka tärkeää on olla ensisijaisesti avoin kaikille ihmisille. Vaikka koen, ettei tämä ole niin hirveän iso ongelma minulle, ennakkoluulojen ja stereotyyppien välttäminen on vaikeampaa kun reissaa maailmalla. Uskon, että meillä on täällä kuitenkin hyvä poppoo kasassa. Kuka sulkeutunut tai epäilyttävä hyypiö edes harkitsisi vaihtoon lähtöä ja tulisi näin kauas Peruun, jos hänellä olisi kauheasti ennakkoluuloja maasta, jossa kaikki ruoka tarjotaan con arroz y papas, riisin ja perunan kanssa? 

Pus