Mielestäni ehdottomasti mahtavinta vaihdossa on uudet ihmiset. Heti alusta asti olen tuntenut itseni kotoisaksi ja tervetulleeksi. Heti siitä lähtien, kun jalalla astuin Perun maaperälle.

Paikalliset ovat yleensä kovin innostuneita ja kiinnostuneita ulkomaalaisista, mikä näkyy heidän ystävällisyydessään ja avuliaisuudessaan. Tullessamme ensimmäisenä iltana uuteen asuntoomme Mirafloresiin, meitä vastassa oli heti mammamme Rita, joka päivisin hoitaa ja siivoaa taloamme auttaen meitä ajoittaisissa pikkupulmissamme. Seuraavana aamuna meitä oli odottamassa huikea itävaltalais-saksalais-belgilauma poikia, jotka olivat saapuneet paria päivää meitä aikaisemmin taloon, ja he veivät meidät mukanaan kaupunkiin. Koulussa meitä on avustanut itse vaihdossa olleita opiskelijoita, jotka ovat omasta tahdostaan olleet meitä ohjaamassa koululaiffin saloihin. Uusia kavereita on tullut roppakaupalla lisää ja tuntuu siltä, että joka päivä joku huikea tyyppi on pyytämässä facekaveriksi ja pyytämässä yhdessä syömään ja bilettämään. Eilenkin illalla järjestin yllätyssynttärit yhdelle parhaista jäbäkavereistani, ja taas huomasin kuinka helposti lähestyttäviä ja sydämmellisiä tuttuni täällä ovat. Niin moni auttoi järjestelyissä, toi mukanaan jotain naposteltavaa ja saimme jopa piñatan synttärisankarille pamautettavaksi!

Yksi asia mikä on kuitenkin hieman askarruttanut, on etten koe vieläkään löytäneeni täällä ihmistä jonka kanssa klikkaisi aivan täysin, heti alusta saakka. Toisaalta, yksin maailmalla oleminen on saanut miettimään enemmän sitä millainen itse on ja minkälaisten ihmisten kanssa tulee parhaiten toimeen. Limassa olen saanut niin huikeita frendejä, etten ehkä tarvitsekaan sellaista yhtä parasta kaveria, jonka kanssa aina kulkisimme ja reissailisimme yhdessä. Ehkä olen saanut myös itsevarmuutta ja tiedän, että voin pärjätä yksin missä vaan tilanteessa. Jännä on myös huomata, kuinka helppoa ja hauskaa on ollut hengata ihan vaan jätkäporukassa. Olen heidän oma mamasita.

Toisaalta on pitänyt myös huomioida kulttuurierot tavatessa paikallisia. Välillä oma innokkuus ja ystävällisyys uusiin ihmisiin tutustuessa on ymmärretty väärin tai muuten vaan olen ”antanut signaaleja”, jonka takia olen saanut varsin ihmeellisiä viestejä tutuiltani. Tätä on sattunut myös jätkäkavereilleni, jotka ovat saaneet ahdistavia tyttöstalkkereita, jotka soittelevat keskellä yötä ja lähettelevät viestejä vaikka olisivat tavanneet vain kerran. Kavereiden kavereihin tutustuessa tätä sattuu yleensä harvemmin, koska ulkomaalaisten tiedetään käyttäytyvän avoimemmin uusia ihmisiä tavatessaan. Silti tietynlainen varautuneisuus on osoittautunut turvalliseksi vaihtoehdoksi erityisesti uusien ihmisten kanssa hengaillessa, vaikka yleisesti kaikki paikalliset tuttumme ovat perulaisiksi todella avoimia ja hyväsydämmisiä.

Aurinkoista viikkoa sinne Suomeen frenut!

Pus