Adios chicas

IMG_7876.JPG

Lauantai-ilta meni fiilistellessä lähtöä yhdessä ihanien tytsyjen kanssa. Tuntui hienolta, että suurin osa kutsutuista typyköistä oli päässyt mukaan ja sama poppoo lähti vielä jatkopaikallekin (varmaan ilmaisen skumpan perässä).

Eerikinkadun Pueblossa olen käynyt aiemminkin, enkä tälläkään kertaa pettynyt meksikolaisbaarin tarjoiluun. Alkuun oli suunnitelmissa, että oltaisiin yhdessä ruokailtu ja siitä jatkettu juomalinjalla, mutta myöhäisen lounaan takia keskityin itse lähinnä tuijottelemaan muiden annoksia pieneltä etäisyydeltä. Tacoannokset näyttivät aivan mielettömiltä ja nappasimpas ehkä kaverin lautaselta pari ravunpyrstöä. Tarjoilijat järjestivät meille superhyvä sangriaa listan ulkopuolelta, mutta omaksi illan lempidrinkiksi valikoitui Mexican mule, tequila-pohjainen inkivääriolutjuoma.

Jatkoille päädyimme Prestoon, minne ystäväni oli järjestänyt meille pääsyn VIP-tiloihin ja ilmaisen sisäänpääsyn. En ole pitkään aikaan ollut ulkona Helsingissä ja pohdimme yhdessä muiden kanssa, minne porukka nykyään lähtee radalle. Lauantai-illaksi kaupunki oli nimittäin rauhallinen ja hiljainen. Meno jatkui meilläkin suhteellisen rauhallisena ja pikkuhiljaa me vanhukset aloimme kotiutua omiin koloihimme yhden jälkeen.

Mukavinta illassa oli, että pojat oltiin kerrankin jätetty kotiin ja pääsimme kunnolla juttelemaan tyttöjen juttuja keskenämme. Eihän niissä kavaljeereissa mitään vikaa ole, mutta keskustelu on tietyllä tavalla paljon avoimempaa ja syvällisempää kun pääsee olemaan aidosti omia itsejään ilman tyttö-/poikakavereiden huomioimista. Itse ainakin nautin mielettömästi tällaisista tyttöjen illoista. Ja eiköhän ne pojatkin nauti vapaailloistaan meistä silloin tällöin?

Pus

suhteet ystavat-ja-perhe hopsoa ajattelin-tanaan

Byrokratian syövereissä

IMG_8513.JPG

Pikku vinkki: älä luota Perulaiseen kun on kyse viisumin hankinnasta.

Meille Peruun lähtijöille oltiin luvattu, että saisimme puolen vuoden viisumimme ajoissa ja tiedon hakemusprosessin etenemisestä. Noh – tänään kävi ilmi, että viisumimme olivatkin tulleet aikoja sitten Perun suurlähetystöön, jossa ihmeteltiin meidän viipymistä. Onneksi soitin lopulta lähetystöön, jotta saimme sovittua pikajärjestelyt ja tapaamisen ensi viikolle. Päivää ennen lähtöä…

Byrokratian kanssa taistelu ei kuitenkaan jäänyt tähän. Yritin selvittää paperihommia myös liittyen syksyllä alkavaa työharjoitteluani, enkä voi väittää yliopiston toimistotätien paljon auttaneen selvittelyssä. Välillä tuntuu ihan siltä, että opiskelijoita tarkoituksella koetellaan eikä apua tunnu saavan mistään.

”Make shit happen” on silti quote of the day: olenhan itse saanut jo mielettömästi aikaan tähän mennessä. Olen lähtemässä vaihtoon ensi viikolla, tehnyt kandin ennätysajassa ja hankkinut työharjoittelun unelmapaikkaan syksylle. Asiat yleensä tapaa hoitua itsestään omalla painollaan, niin eiköhän nämäkin viime hetken byrokratiat. 

Ensi viikolla olenkin tähän aikaan Lontoossa, awuhu!

Pus

puheenaiheet ajattelin-tanaan opiskelu matkat