Perhe on pahin
Eräs asia, josta ei voi olla tarpeeksi kiitollinen, on hyvä perhe ja suku. Enkä tarkoita tätä millään lässynlässyn ”mun suku on niiiiin ihana” -tavalla, mutta on hienoa voida aina luottaa läheisiinsä kun on muuten vaan halu jutella ja hengailla hyvässä seurassa.
Viime keskiviikkona kävimme syömässä vanhempani ja siskoni kanssa Pjazzassa. Paikka on iltaisin tunnelmallinen italialainen ravintola, joka tarjoaa parastaan etenkin jazzin ystäville. Ravintolassa pääsee kuuntelemaan livemusiikkia samalla nauttien italialaisesta atmosfääristä ruokineen ja juomineen. Siskoni ilmoittikin suureen ääneen syövänsä Helsingin parasta pizzaa ja isäni päätti kruunata nautintonsa tilaamalla jopa kaksi pääruokaa!
Hauskinta Pjazzassa oli komeat italialais-espanjalaistaustaiset tarjoilijat, jotka erehtyivät luulemaan meitä espanjalaisiksi ja palvelivat meitä koko illan ”kotikielellämme”.Vongolepasta ja margherita-pizza oli seurueemme suosikit, eikä meihin uponnut pääruokien jälkeen muuta kun pienet Aperol Spritzit.
Viikonlopun jälkeen päätinkin jatkaa sukulointia ja lähdin pikavisiitille mummolaan. Perillä oli myös kummisetä ilahduttamassa uuden autonsa kanssa, jolla päräyttelimme ympäri kylää.
Päädyimme iltapäivällä syömään Kokkolan Vanhankaupungin ravintolaan, joka oli yllätykseksemme täysin tyhjä sinne tullessamme. En edes muistanut, että paikalliset viettävät täällä hiihtolomia ja ovat karanneet kaupungista. Ravintolassa saimme erinomaista asiakaspalvelua ja meitä totisesi hemmoteltiin. Ruoka oli erinomaista ja jään kaipaamaan talon jälkkäriä, viherpippurimansikoita vaniljajäätelöllä, vesi kielellä.
Iittalan kastehelmi-sarjan astiasto on I-HA-NA!
Tästä reissuviikkoni sitten jatkuu, kun hyppään aamulla KOK–TKU-junaan. Vaikka mummolassa mieli lepää ja vatsa kiittää, niin Turussa odottaakin jo koulu ja kaverit, ja loppuviikkosta Helsingissä läksärit ihanien tytsyjen kanssa!
Aurinkoista viikkoa,
Pus
