Enää kuusi päivää Limassa, MITÄÄÄÄÄ!????
Se tarkoittaa, että myö lähren sit aikamoiselle roadtripille. Noh – roadtrip alkaa vasta ensimmäiseen kohteeseen päästyä, kunhan olemme yden etapin lentäneet. Yli kolmen viikon reppureissailua on tässä kuitenkin tiedossa.
Torstaina lähdemme Stefanin, Marvinin ja Claudian kanssa Cuscoon, jossa vietämme viitisen päivää. Tulemme kuluttamaan aikamme kulkien muinaista inkakaupunkia ylös alas ympäri ämpäri, hyvin syöden ja vuoristosta nauttien. Suunnitelmissa olisi lisäksi kokea kaupungista alkava kolmen päivän Inka Trail, siis kolmen päivän vuoristovaellus Cuscosta päättyen viimeiseksi aamuksi auringonnousun aikaan Machu Pichulle.
Pelkäsin jo jossain vaiheessa, etten edes ehdi Machu Pichuun, koska aika tuntui loppuvan eikä kukaan päässyt messiin, koska aikoivat Tintinkin vierailemille muinaisraunioille perheenjäsenien tai muiden ystäviensä kanssa. Onneksi löysin kohtalontovereita kanssani lähtemään koulun loputtua tälle reissulle.
Inka trailistä palattuamme ja toivuttuamme aion jatkaa matkaa Marvinin ja Claudian kanssa Punon kautta Bolivian puolelle, missä aiomme Titicacajärven rantaan Copacabanaan. Aiomme käydä visiitillä Isla del Solissa ja muissa maailman korkeimmalla sijaitsevan järven saarissa, ja aikaa meillä on parisen päivää kunnes Marvin palaa takaisin Limaan. Tulee olemaan mahtavaa päästä pällistelemään tätä Bolivian ja Perun rajalla olevaa lätäkköä yhdessä vielä, ennen kun tiemme erkanevat.
Boliviassa tapaan Oskun, jonka kanssa lähdetään mahdollisimman suoraa reittiä alas Salar de Uyunille, jossa vietämme todennäköisesti kolmisen päivää vaeltaen. Salar on maailman suurin suolatasanko, joka on aivan pakollinen nähtävyys bolivianreissailijoille. On siitä puhuttu olevan yksi maailman seitsemästä ihmeistä. Luonnonihme se on valehtelematta.
Tulemme suuntaamaan Salarista La Paziin, missä emme valitettavasto ehdi hengailemaan montaa päivää ennen lähtöä seuraavaan kohteeseen. Aiomme silti (toivottavasti) ehtiä näkemään pakolliset kaupungin nähtävyydet ja rouskutella koka-lehtiä vuoristotautia ehkäisemään, kuten paavi teki viime viikolla Bolivian reissullaan. La Paz kun sijaitsee 3600 metrin korkeudella merenpinnasta.
Olemme päättäneet Oskun kanssa vetää La Paz -kokemuksemme ääriä myöten. Olemme innoissamme kokeilemassa La Pazista lähtevää camino de la muertea, eli 56 kilometrin pituista alamäkiajoa kaupungista läheiseen Coroican kylään. Tiedossa uskomattomia maisemia ja hiuksianostattavaa fillarointia yhtä maailman vaarallisinta vuoristotietä kulkien. Ja kauhistelevat äidit ja isät siellä – emme me sinne täysin ilman opasta lähde, eli rauha rauha. Ystävämme ovat myös kokeneet tämän elämyksen, ja suositelleet sitä meille huikeana kokemuksena.
Lopulta, selviydyttyämme hengissä takaisin La Paziin, on meillä suunnitelmissa lentää Bogotaan Kolumbiaan. Tätä reissua meidän on vielä yhdessä suunniteltava, jotta päästään kunnialla nauttimaan viimeistä viikkoa lattareissa, just niissä oikeissa paikoissa vieraillen.Varmaan menemme Bogotasta Medelliniin kun ja jos mahd, ja eiköhän me vielä keksitä kaikenlaista ohjelmaa.
Matkakuume kasvaa pikkuhiljaa, ja haluan ehdottomasti tietää lopettavani vaihtoaikani siten, että olen palattuani Suomeen monta ikimuistoista kokemusta rikkaampi. Olen kyllä reissannut ja nähnyt paljon jo alle viideksi kuukaudeksi (yrittäen samalla käydä koulua sillon tällön), mutta kun kerran lattareissa ollaan, niin kyllä siitä pitää ottaa ilo irti!
Pus
