Lähtöjä, hyvästejä ja kyyneleitä. 

Viime aikoina bileitä on riittänyt: ihmisiä on lähtenyt ja ollaan vietetty aikaa yhdessä niissä kuuluisissa kaksijakoisissa tunnelmissa. Toisaalta superhypersiistii ja kivaa woopwoop bileeeeeeet, toisaalta: ”ainii sä lähet huomenna!”.

Tyyppejä, niin ihania sellasia, olen tavannut superpaljon ja tuntuu vähän kuin erotessa. Paljon jää tekemättä ja paljon jää kesken. Tuntuu kuin vasta nyt olisi tavannut niitä ihmisiä, joiden kanssa klikkaa täydellisesti ja vaan räkättää pitkälle aamuun asti. Niin paljon eri kansalaisuuksia, mikä tarkoittaa että tapaamiset tulevaisuudessa tulee olemaan epävarmoja. Joitain ystäviä tulee varmasti tapaamaan uudestaan, jossain joskus, mutta useimpia en enää koskaan näe.

Minulla on viha-rakkaustunteita koko Perusta lähtemisen suhteen.

Toisaalta en malta taas tavata perhettä ja ystäviä Suomessa, mutta toisaalta – tahtoisin vielä jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Just näiden frendien kanssa täällä!

Valitettavasti se ei ole enää mahdollista, mutta me vedetään täysillä ens viikon torstaihin asti, kunnes se katkeransuloinen Limalaiffi loppuu.

Kuvat ovat toissaviikon Tarun läksäreistä ja viikonlopun ULiman vaihtaribileistä. Onneksi pippalot eivät lopu tähän, vaan tulemme viettämään tänä perjantaina vielä aikaa niiden kanssa, joiden kanssa olemme jakaneet kokemuksia niin kotikaupungissamme kun reissun päällä. Olemme kutsuneet poppoota Runa Wasiin vihoviimeistä kertaa, ja vannon, että jossain vaiheessa vielä purskahdan itkuun.

Onneksi ja valitettavasti viikko tulee kulumaan nopeasti kouluhommien parissa. 4 esitelmää ja ens viikon kaksi tenttiä tietää töitä. Tylsää vaan, ettei pääse viettämään 24/7 aikaa nyt porukalla, kun kello jo tikittää.

Mukavaa viikkoa rakkaat!

Pus