Viikonloppu täynnä culturaa
Nautimme viikonloppuna rauhasta kämpällä, kun muut olivat reivaamassa festareilla ja biitsillä. Yleensä talon hulina on melkoinen, kun olemme kaikki kaksikymmentä kämppistä paikalla, ja hiljaisuus ja rento meininki talolla oli kyllä harvinaista herkkua. Ainakin itse kun rakastan yöuniani!
Oli meillä silti suunnitelma viikonlopulle.
Päätimme olla tehokkaita ja tehdä kaikkea tekemättä jäänyttä itävaltalaisten veljieni kanssa. Perjantaina kävimme Liman keskustassa, toista kertaa vasta koko Limainon aikana (häpeän), ja menimme MALI-museoon tsekkaamaan tämän hetken näyttelyt. Esillä oli saksalaisen Marcel Odenbachin videotöitä, ja Chavínin alueen keramiikkaa. Videoinstallaatiot olivat mielestäni osa huippuja, osa latteita. Chavínin alueen perinteistä vanhaa keramiikkaa emme tarkastelleet kovin innokkaina, ja enimmäkseen katsoimme teokset nopeasti läpi jutellen innokkaammin tulevista heinä-elokuun reissuistamme. Illalla suunnitelmat noche tranquilosta vaihtuivat, kun pojat suostuttelivat minut ulos Barrancoon, jossa menimme Sargento Pimientaan – tanssipaikkana tunnettuun klubiin. Valitettavasti perjantai-iltana paikalla soi livebändi, joka ei valitettavasti innostanut meitä bailaamaan ja kotiuduimmekin jo jonkin ajan päästä. Ehdimme kuitenkin nauttia parit oluet ja itse nautin caipirinhastani, kun juttelimme ulkona illan lämmössä.
Lauantaina päätimme suunnata aamupäivästä lähitorille Mercado de Surquilloon, jonka kerrotaan olevan jopa koko Liman paras valikoimineen ja laatuineen. Siitä en tiedä, mutta perulaisfrendimme ainakin tutustutti meidät torilla huikeisiin paikallisiin hedelmiin, ja nautimme upeista makuelämistä kierroksemme aikana. Maistoimme aivan mielettömän makuista pitahayaa ja mangot olivat superhyviä. Ostimmekin vähän herkkuja iltapalaksi ja naposteltavaksi pitkin päivää. Surquillon torilta suuntasimme jälleen keskustaan, jossa pyörimme ympäriinsä ilman kummempia suunnitelmia ja kävimme syömässä paikallisessa raflassa. Kaupungilla kuljeskellessamme tarkastelimme ihmisiä aukioilla, kävimme parissa galleriassa ja söimme jätskiä kioskista. Kaikin puolin ihanan rento ja chilli iltapäivä.
Kuuden maissa, auringon laskiessa, lähdimme kohti Distrito Mágico de las Aguasia, suihkulähdepuistoon. Limassa tämä puisto on kuin yksi pakollisista vierailukohteista, joka oli meiltä jäänyt väliin. Iso puistoalue on täynnä toinen toistaan hienompia ja isompia suihkulähteitä, jotka ovat upeasti valaistu eri värisin ledivaloin. 4 solen, reilun euron hintaan, pääsee pyörimään alueella ja myös kulkemaan suihkulähdelabyrinteissä ja viettämään aikaa kauniissa ympäristössä. Ehkä vähän hypetetty paikka, mutta ainakin saimme päivän naurut Matthiaksen juostua yhteen sammuneeseen suihkulähteeseen, kunnes se tietenkin käynnistyi hänen ylittäessään vesispotteja. Kiemurtelimme naurusta hänen kastuttua aivan läpimäräksi ja osittain tästä syystä lähdimmekin jo pian takaisin kotiin, ettemme paleltuisi kuoliaaksi. Edelleen repeilen, kun ajattelen sitä kauhunkangistunutta ilmettä, kun toinen saikin yhtäkkiä suihkun hänen haluamattaan. Hyvä, että taksikuski otti hänet kyytiin – yks ihan läpimärkä!
Sunnuntaiksi olimme varanneet lounaan ja shown Pachacamacista, Limasta etelään. Siellä meitä odotti caballo de paso -esitys, perulainen hevostanssishow. Lounasbuffet’n nautimme livebändin soittaessa perulaista kansanmusiikkia, tanssijoiden tanssiessa paikallista peña ja tondero-tansseja. Tanssijat olivat taitavia ja mieleen painui se, kuinka tanssijat pystyivät läpi koreografioiden hymyillä niin aidosti ja iloisesti. Perulaiset tanssit, joita saimme nähdä, olivat kaikki iloisia paritansseja. Nainen ja mies, kansanvaatteissa, keimailivat ja liehuttelivat liinojaan toisen kanssa hienosti flirttaillen.
Ruuan jälkeen siirryimme lavalle, jossa odotimme caballo de pason alkavan. Hevosten ja tanssijoiden valmistellessa esitystä näimme randomin kukkotappelun, kun kaksi miestä toivat riehaantuneet kukkonsa eteemme toisiaan näykkimään. Olin iloinen, ettei kyseessä ollut virallinen kukkotappelu, jossa linnut olisivat nokkineet ja raapineet toisensa kuoliaaksi, ja pieni esityksemme loppuikin, kun se virallinen alkoi. Caballo de paso oli hieno show, jossa tanssijat ja hevoset tanssivat yhteen musiikkiin. Upeat pollet on opetettu kulkemaan pason tahtiin, hienosti tepastellen. Tanssijat välillä tanssittivat pelkästään hevosiaan ratsuilta, välillä tanssittiin pelkästään hevosen kanssa tämän vieressä. Suosittelen kaikille perussa vieraileville visiittiä caballo de paso -tapahtumassa, kannatti poistua periferiaan tätä showta katsomaan!
Viikonlopun päätimme lähtemällä yhdessä Matthiaksen ja Stefanin kanssa lenkille ja viettämällä pienen GOT-maratonin. Tänä maanantai-iltana festaribilettäjien on määrä saapua takaisin, ja olemme taas back to normal. Ensimmäiset kämppiksemme tosin palaavat jo tällä viikolla kotimaihinsa, ja seuraavat viikot tulee olemaan läksärintäyteisiä. Hyvä, että pääsimme nauttimaan pienestä hengähdystauosta tätä ennen!
Ihanaa viikkoa!
Pus