Vietnamin kielen opiskelua
Puhun suomen lisäksi sujuvasti englantia ja espanjaa ja portugalikin sujuu kohtuullisesti vaikka vähän ruosteessa onkin. Varsinkin espanjan ja portugalin opin hyvin kivuttomasti, lähinnä puhumalla ihmisten kanssa. Ajattelin, että oppisin vietnamin kielen samalla tavalla, asunhan maassa, jossa harva puhuu muuta kieltä ja asun vietnamilaisen mieheni vietnamilaisen perheen kanssa. Tammikuussa kuitenkin havahduin siihen, että olen asunut täällä jo lähes kaksi vuotta, mutta kielitaitoni rajoittuu numeroihin, ruokasanastoon ja muutamaan kirosanaan. En halua päätyä expatiksi, joka on asunut maassa useita vuosia oppimatta kieltä lainkaat, joten päätin palkata itselleni opettajan. Olisin mieluiten liittynyt johonkin vietnamin kielen ryhmään, sillä mielestäni kieliä on mukavinta opiskella pienessä porukassa. Tällaista ryhmää ei kuitenkaan Nha Trangista löytynyt, joten päädyin palkkaamaan yksityisen opettajan.
Olen opiskellut opettajani kanssa tammikuun lopusta lähtien , kerran viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Ja voi veljet kuinka vaikeaa vietnamin kieli onkaan! Ensimmäinen kuukausi meni pelkästään aakkosia, konsonanttiyhdistelmien äänteitä ja tooneja opiskellessa. Vietnamissa käytetään latinalaisia aakkosia, mutta vokaaleja on yhteensä 12 (englannissa 6 ja suomessa 9). Vietnam on tonaalinen kieli eli väärä sävelkorko muuttaa sanan merkityksen ja tämä tekee vietnamin kielestä niin vaikean! Eri tooneja on kuusi:
- tasainen tooni (ngang tasainen): ei merkintää – esimerkiksi ba = kolme; aalto; isä (murteellinen)
- korkea nouseva tooni (sắc terävä): ´ kirjaimen päällä – esimerkiksi bá = kreivi, jaarli, vasallien johtaja
- matala (laskeva) tooni (huyền roikkuva): ` kirjaimen päällä – esimerkiksi bà = isoäiti
- tipahtava nouseva tooni (hỏi kysyvä): ̉ kirjaimen päällä – esimerkiksi bả = syötti, houkutin
- korkea nouseva glottaali tooni (ngã kaatuva): ~ kirjaimen päällä – esimerkiksi bã = jäännös, pohjasakka
- matala pysähtyvä tooni (nặng raskas): . kirjaimen alla – esimerkiksi bạ = sattumanvaraisesti
Lähde: Wikipedia
Olen oppinut jotenkuten lausumaan kaikki toonit ja pystyn lukemaan kirjoitettua vietnamia ääneen ymmärrettävästi, mutta minulle on osoittautunut vaikeaksi muistaa eri sanojen toonit. Esimerkiksi kananmunia ostaessa en meinaa koskaan muistaa onko muna ”truong” korkea vai laskeva tooni. Tämän takia opiskelu vaatii sanojen jatkuvaa toistelua, jotta sävelkorko jäisi mieleen.
Toinen vaikea asia vietnamin kielessä on persoonapronominit ja sukulaistermit. Vietnamin kielessä kohteliaisuus tulee siitä, että puhuttelee jokaista ihmistä oikealla pronominillä tai sukulaistermillä. Eli kun puhun Nguyenin äidille, käytän hänestä sanaa me (äiti), puhuessani minua vanhemmalle miehelle sanon anh, vanhemmalle naiselle chi, nuoremmalle naiselle tai miehelle em, Nguyenin äidin veljelle câu ja isän nuoremmalle veljelle chú. Myös minä-sana muuttuu sen mukaan kenelle puhutaan. Minä on vietnamiksi tôi mutta tätä sanaa voi käyttää itsestään vain lähimpien ystävien kanssa. Kun puhun Nguyenille tai muille itseäni vanhemmille, minun pitää puhua itsestäni sanalla em, oppilailleni olen cô (opettaja/täti) ja Nguyenin äidille con (tytär). Näitä erilaisia termejä tuntuu olevan loputtomiin ja niiden muistaminen on vaikeaa!
Kielen vaikeudesta huolimatta, olen huomannut kehitystä ja pystyn jo tilaamaan ruokaa, tinkimään hinnasta, esittelemään itseni ja perheeni ja kertomaan ammatistani. Joka viikko opin uusia sanoja ja sanontoja ja pystyn ottamaan ne käyttöön arjessa. On todella mielenkiintoista opiskella kieltä, joka on täysin erilainen, kuin aikaisemmin opiskelemani kielet! Tavoitteenani on, että pystyisin häissämme keskustelemaan edes vähän myös niiden vietnamilaisten vieraidemme kanssa, jotka eivät osaa englantia.
Chúc mọi người có một ngày tốt lành!
(= Mukavaa päivää kaikille!)
