Huhhuh, postaustaot vaan venyy pidemmiksi, sillä viime aikoina on ollut todella vaikeaa löytää aikaa ja kiinnostusta ylimääräiselle tietokoneen edessä istuskelulle kaiken tuntisuunnittelun ja kokeiden teon jälkeen. Viime viikolla sain myös otsikon mukaisia uutisia, eli työpaikka Suomessa varmistui ja lähtö on jo pelottavan pian! Viimeinen työpäiväni täällä on 19.5. ja Vietnamin viisumini umpeutuu 25.5., joten kerkeän hengähtää muutaman päivän ennen lähtöä. Työt Suomessa alkavat ensimmäinen kesäkuuta, joten jet lag pitäisi olla selätetty siihen mennessä. Ihanaa, että tänä vuonna aikataulu on hieman rennompi kuin viime vuonna! Viime toukokuussa olin vielä Nha Trangissa ohjaamassa sukelluksia 28. päivä, saavuin Suomeen 30. päivä ja työt alkoivat Oulussa 1. kesäkuuta.

Tunnelmat Suomeen paluusta ovat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta on ihana päästä näkemään perhettä ja ystäviä ja syömään suklaata ja karjalanpiirakoita. Tiedän kuitenkin viime kesän kokemuksesta, että etäsuhde ei todellakaan tule olemaan herkkua jatkuvan ikävän, läheisyyden kaipuun ja pätkivään nettiin turhautumisen kanssa. Viime kesänä tuntui, että puhelin kasvaa käteen kiinni, kun koko ajan halusi viestitellä tai Facetimettää. Sain kuuden kuukauden työsopimuksen ja sen on tuplasti pidempi aika kuin viime kesänä. Luultavasti siis puolessa välissä joko Nguyen tulee käymään Suomessa tai minä Vietnamissa. Kuuden kuukauden jälkeen palaan takaisin Vietnamiin asumaan.

Olen tässä itseltäni kysellyt, että miksi edes hain koko paikkaa, kun etäsuhde tuntuu niin kurjalta. Olen päätynyt siihen vastaukseen, että vaikka parisuhde onkin mulle todella tärkeää, niin niin on työkin. Ja tämä ei ole mikä tahansa työpaikka vaan juuri se unelmien työpaikka. Nguyen myös ymmärtää sen, miten tärkeää mielekäs ja haastava työ on minulle ja kannusti hakemaan tätä paikkaa. Yritämme ajatella, että kun tällä hetkellä näyttäisi kovasti siltä, että loppuelämä vietetään yhdessä, niin kuusi kuukautta loppuelämästä ei ole juuri mitään (toivottavasti!!). 

Seuraavat viikot kuluvat taas kiireisissä merkeissä, kun oppilaille pitää järjestää loppukokeet ja antaa arvosanat sekä vapaa-ajalla etsiä tuliaisia ja pakata. Yritän kuitenkin ottaa vielä kaiken irti Vietnamin auringosta, Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä!

Postauksen kuvat ovat viimeviikkoiselta maaseuturetkeltämme. Miten täältä voi muka lähteä pois??

Arki on viime aikoina imaissut täysillä pyöritykseensä. Huomaan, että oli elämäntilanteeni mikä hyvänsä, niin ennen pitkää kalenterini täyttyy töistä ja erilaisista menoista ja kuin huomaamatta uppoudun arjen rutiininomaiseen pyöritykseen. Kiirettä ovat aiheuttauneet mm. alati muuttuvat työaikataulut. Suomessa tietääkseni sekä opettajat, oppilaat että vanhemmat saavat tietää jo hyvissä ajoin ennen lukuvuoden alkua koko lukuvuoden aikataulut. En ole varma, mutta luulen, että Vietnamissa aikatauluja ei edes tehdä, joten niistä ei voi myöskään informoida opettajille ja oppilaille. Uuden vuoden loman kestoa muutettiin moneen kertaan ja nyt loppukokeiden ja kesäloman ajankohtaa ollaan siirrelty edes takaisin. Luulin aikaisemmin, että lukukausi loppuu 31.5., joten olin suunnitellut tuntini sen mukaan. Nyt kuitenkin tuli uusi päätös, jonka mukaan kesäloma alkaa jo 19.5. ja lopulliset arvosanat pitää antaa 12.5. mennessä. Nyt joudun siis tiivistämään yhdeksän viikon asiat kuuteen viikkoon sekä suunnitella kokeet ja labrademot nopeammalla aikataululla.

Todellisuudessa kiire on lähinnä omassa päässäni ja pienellä organisoinnilla saa jo paljon helpotusta arkeen. Onneksi Nguyenin elämänfilosofia on se, että töistä ja kiireistä huolimatta arjesta pitää nauttia ja sen rutiineja pitää rikkoa pienillä irtiotoilla. Irtiottojen ei tarvitse olla isoja, tärkeää on se, että tekee jotain mitä ei yleensä tee tai menee paikkaan, jossa ei yleensä käy. Nguyen on siis pitänyt huolen siitä, että käymme säännöllisesti pienillä retkillä ja uusissa paikoissa.

Meidän on vaikea löytää välillä tarpeeksi yhteistä aikaa pidemmille reissuille, sillä molemmilla on vaihtelevat työajat ja Nguyen saa tietää seuraavan päivän työaikansa vasta edellisenä iltana puoli kymmeneltä. Spontaanius onkin todella tärkeää näiden irtiottojemme toteutumiselle. Jos minulta esim. peruuntuu tunti tai Nguyen pääseekin lähtemään töistä hieman aikaisemmin, ei saa pohtia liian pitkään vaan pitää vain lähteä. Monesti hyppäämme ensin skootterin selkään ja lähdemme ajamaan ja rupeamme vasta sitten miettimään minne olemme menossa.

Viime aikoina olemme käyneet mm. vesiputouksella, maaseudulla kalastusravintolassa sekä ostoskeskuksen pelihallissa. Vesiputousreissu oli hyvin spontaani, mikä aiheutti sen, että päädyimme rämpimään hyvin vaikeakulkuista ja jyrkästi nousevaa polkua varvassandaalit jalassa. Huonosta kenkävalinnasta huolimatta, viidakossa kulkeminen ja kallioilla kiipeily oli ihanaa ja palkinnoksi pääsimme upottamaan jalat viileään ja kirkkaan turkoosiin veteen. Myös puolen tunnin ajomatkan maisemat olivat upeat. Emme päässeet näkemään varsinaista vesiputousta, sillä polku oli suljettu väliaikaisesti. Alkureitti vesiputouksen alajuoksulla pienine koskineen ja altaineen oli kuitenkin ehdottomasti myös kokemisen arvoinen. Tänne on pakko päästä uudestaan paremmin valmistautuneena! 

Vietnamissa on suosittua lähteä rentoutumaan maaseudulle ”kalastusravintoloihin”. Näissä ravintoloissa on pieniä bambulaitureita lammen ympärillä ja yksi seurue saa aina oman laiturinsa. Laiturille levitetään matto, jonka päällä istutaan ja tarjoilijat tuovat laiturille haluamaasi juomaa ja ruokaa ja samalla voi yrittää kalastaa viereisestä lammesta. Näissä paikoissa on mun mielestä aina ihana käydä. Matkalla pääsee aina ihailemaan vietnamilaista maaseutua riisipeltoineen ja vesibuffaloineen ja ravintoiloissa on yleensä todella rentouttavaa. Muutaman kerran on kuitenkin käynyt niin, että naapurilaiturin seurue on tullut paikalle bilettämistarkoituksessa ja on tuonut mukanaan valtavan kaiuttimen, josta sitten huudatetaan vietnamilaista bilemusiikkia täysillä. Näissä tapauksissa rentoutuminen on jäänyt vain haaveeksi.

Vesiputousretkellä

 Kalastamassa maaseudulla

Käymme usein myös lapsille mieluisissa paikoissa Nguyenin 8-vuotiaan pojan kanssa. Joskus mukaan lähtee myös pojan samanikäinen serkku. Viime viikonloppuna kävimme nelistään Nha Trang Center -ostoskeskuksen pelihallissa. Itse pelihalli oli hieman pettymys, sillä suurin osa peleistä joita koitimme, olivat todella vanhoja ja jollain tavalla rikki. Löysimme pelihallin perukoilta kuitenkin lapsille suunnattu leikkialueen, jossa tekemistä riitti myös meille (lapsenmielisille) aikuisille. Leikkialueella pääsi mm. pallomereen, rakentamaan jättikokoisilla pehmolegopalikoilla ja pelaamaan iPadeilla. Meillä oli todella hauskaa, ja parin tunnin riehumisen jälkeen sekä lapset että aikuiset olivat hyvin viihdytettyjä ja valmiina petiin.

Kesä lähenee hirveää vauhtia ja odottelen vieläkin tietoa Suomen kesätöistä. Seurailen kauhulla nousevia lentolippujen hintoja, mutta en uskalla varata mitään, ennen kuin työpaikka Suomesta varmistuu. Vaihtoehtoinani on siis mennä Suomeen kesäksi töihin ja palata sitten Vietnamiin syksyllä tai jos ei työpaikkaa tule, jään kesäksi Vietnamiin, yritän löytää täältä lisää töitä ja rahatilanteesta riippuen teen ehkä pienen lomareissun Suomeen. Vielä menee kuulemma ainakin viikko, ennen kuin saan kuulla työpaikasta, en kestä tätä jännitystä! 

Pelihallissa

Ystävien häissä