Vietnamilainen uusi vuosi alkaa olla vihdoin ohi ja paluu arkeen alkanut. Vaikka loma olikin tosi kiva, niin olen iloinen, että juhla alkaa olla ohi. Uutta vuotta juhlitaan täällä niin pitkään, että varsinkin viimeisinä päivinä alkoi ärsyttää, kun kaikki ravintolat ja baarit olivat niin täynnä ja liikenne ruuhkautui entisestään. Nyt on kiva taas elää normaalia arkea ja mun uusi työ biologian opettajana on alkanut todella hyvin. 

Viimeisenä yhteisenä lomapäivänämme otimme skootterin alle ja lähdimme maaseudulle. Noin kolmen vartin ajomatkan päässä kotoamme on kukkula, missä on paikallisten buddhalaisten suosima temppeli. Temppeli on saanut maineen paikkana, missä jumalat kuulevat rukoukset ja sen takia on varsin suosittu paikka. Uskon, että vahvaan uskonnolliseen kokemukseen vaikuttaa se, että temppeli on niin kauniissa paikassa. Alimmalle temppelille veivät kapeat portaat vesiputoukselta tulevan virran vieressä ja temppeli oli aivan vesiputouksen vieressä. Alin temppeli oli täynnä ihmisiä ja ilma oli taas sakeana suitsukkeiden savusta. Emme välittäneet ihmispaljoudesta, joten jatkoimme matkaa kukkulaa ylöspäin. Jyrkkien portaiden kiipeäminen trooppisessa helteessä ei ole helppoa hommaa, mutta niin sen arvoista. Pitkin matkaa tuli vastaan lisää temppeleitä, patsaita ja alttareita ja maisemat kukkulaa ympäröiville riisipelloille muuttuivat koko ajan komeammiksi. 

Kun viimein päästiin kukkulan huipulle, vesiputouksen alkulähteille, kasvoni olivat kirkuvan punaiset. Oli ihanaa istahtaa kivelle ja upottaa jalat viileään vuoristoveteen. Saatiin samalla ilmaiset kalapedikyyrit, kun pikkukalat tulivat nyppimään kuollutta ihoa jaloistamme. Hyvän tovin rentouduttuamme upeissa maisemissa lähdettiin laskeutumaan portaita. Paluumatka meni huomattavasti nopeammin, vaikka jäätiinkin vähän väliä ihmettelemään perhosia, toukkia tai muita otuksia. Takaisin kukkulan juurella kylmä sokeriruokomehu maistui niin hyvältä!

Oli todella ihana retki ja Nha Trang jaksaa yllättää mua näillä upeilla paikoilla, joita vaan löytyy koko ajan lisää. Nyt tuolla oli todella paljon ihmisiä uuden vuoden takia, joten haluaisin mennä uudestaan jonain päivänä. Suurin osa ihmisistä tosin jäi alemmille temppeleille ja kukkulan päällä saatiin rauhassa nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Tämä temppeli ei juurikaan ole turistien tiedossa, eikä lisäkseni paikalla ollut muita ulkomaalaisia. Paljon ihmisiä kysyikin Nguyeniltä, että onko se turistiopas ja miten se on keksinyt ruveta tuomaan turisteja tänne. 😀

Vuosi vaihtui vietnamilaisen kalenterin mukaan viime lauantaina ja sitä ollaan juhlittu nyt noin viikon päivät. Tet on vietnamin suurin ja tärkein juhla ja sitä juhlitaan pitkään ja hartaasti. Me aloitettiin aaton aattona ystävän järjestämissä juhlissa, jotka jatkuivat pitkälle aamuyöhön. Varsinaisena uuden vuoden aattona käytiin ensin ravintolassa syömässä Nguyenin perheen kanssa ja sen jälkeen siirryttiin tuttavaperheen omistamaan ravintolaan jatkamaan iltaa. Aaton perinteisiin kuuluu mm. kortinpeluu rahasta, sillä uuden vuoden vaihtuessa voitettu raha tuo kuulema onnea. Juuri ennen keskiyötä ruuat aseteltiin pienelle pöydälle ravintolan eteen suitsukkeiden ja kynttilöiden kanssa, jotta Buddha ja henget saivat syödäkseen ennen meitä kuolevaisia. Tuttuun tapaan laskettiin yhdessä sekuntit vuoden vaihtumiseen, kilisteltiin ja toivotettiin hyvää uutta vuotta. Aikuiset antoivat lapsille ja vanhuksille rahaa punaisissa kirjekuorissa ja myös tämän rahan on tarkoitus tuoda onnea saajalleen. Kannettiin muutenkin koko uuden vuoden ajan kaikkialla mukana punaisia kirjekuoria ja annettiin niitä tutuille lapsille ketä sattui tulemaan vastaan, mikä oli tosi hauskaa.

Vuoden vaihteen jälkeen syötiin ja juotiin vähän aikaa, mutta päätettiin lähteä aikaisin kotia, sille edellisillan juhlinnat väsyttivät. Kotimatkalla kuitenkin törmättiin noin parinkymmenen hengen kadulla juopottelevaan miesporukkaan, joista noin puolet oli Nguyenin serkkuja tai pikkuserkkuja, joten jäätiin vielä yksille. Meillä oli kotona jäljellä vielä muutama pullo tuliaisviinoja, joten kävin hakemassa pienen taskumatin Minttua uuden vuoden kunniaksi. Pullo kiersi ringissä hurjaa vauhtia ja sai kovasti kehuja, joten nyt olen hyvin suosittu henkilö naapuruston miesten keskuudessa!

Uuden vuoden päivänä käytiin temppelissä sytyttämässä suitsukkeita Nguyenin edesmenneelle isälle ja isovanhemmille. En ole koskaan ennen nähnyt yhdessäkään temppelissa niin paljon väkeä kuin uuden vuoden päivänä ja ilma oli tummana suitsukkeiden savusta. Emme ole kumpikaan uskonnollisia, mutta temppeleissä on ihana käydä ihailemassa niiden kauneutta ja rauhallista tunnelmaa. Temppeleiden pihat ovat yleensä täynnä bonsaita, kukkia ja erilaisia kauniita asetelmia. Saavuimme temppelikierrokselta nälkäisinä kotia ja keittiössä oli valtavat määrät ruokaa. Olisin halunnut heti käydä kaikkien herkkujen kimppuun, mutta Buddhan piti taas saada ensin osansa. Kaikki ruuat kannettiin pienissä kipoissaan yläkerran alttarihuoneeseen ja vasta kaikkien suitsukkeiden palettua loppuun ruuat sai kantaa olohuoneeseen ja alkaa syömään. Tyypilliseen uuden vuoden ruokaan kuuluu currya, paistettuja nuudeleita, kalaa, paljon kasviksia sekä riisipaperin sisään käärittäviä viiriäisenmunia.

Seuraavat uuden vuoden päivät kuluivat hyvin rauhallisissa tunnelmissa, sillä lähes kaikki kaupat, palvelut ja ravintolat ovat uuden vuoden ensimmäiset päivät suljettuina. Uutena vuotena kaikilla on aikaa, joten vietimme paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa syöden, juoden ja korttia pelaten. Ihaninta koko lomassa olikin kiireetön yhdessäolo. Ei otettu paineita mistään tai tehty aikatauluja vaan mentiin täysin fiiliksen mukaan. 

Temppelin pihalta

Temppelin pihalta löytyi yllätyksekseni myös englannin kielisiä sanoja ja aika tärkeitä sellaisia!

Pöytä on katettu Buddhalle

Uuden vuoden herkkuruokia

Tällaisissa kirjekuorissa annoimme rahaa lapsille ja vanhuksille