Vielä viime kesänä naiiveina ajattelimme, että voisimme käydä Suomessa vaikka emme olekaan vielä naimisissa. Toiveenamme oli, että myös Nguyen pääsisi tutustumaan minun kotimaahani ja lähipiiriini ennen avioitumista, mutta Suomen suurlähetystö päätti toisin puolestamme. Päätimme siis aikaistaa naimisiin menoamme, sillä toiveella että se helpottaisi tulevaisuudessa Nguyenin Suomeen matkustamista. Ennen Vietnamiin paluutani, hankin maistraatista esteettömyystodistuksen ulkomailla solmittavaa avioliittoa varten ja koska kyseinen dokumentti on voimassa vain neljä kuukautta aloitimme avioitumisprojektin heti Filippiineiltä palattuamme.

Tähän mennessä olemme hankkineet meille kummallekin esteettömyystodistukset sekä käännättäneet englanninkieliset lomakkeet vietnamiksi. Vietnamissa avoitumisessa huvittavinta on, että ennen avioliiton solmimista kummankin osapuolen on käytävä mielentilatutkimuksissa. Tämä sääntö tuntuu todella huvittavalta, emmekä ole oikein keksineet mitä varten mielentilatutkimus vaaditaan. Yritetäänkö tällä suojella vietnamilaisia aviotumasta hullujen ulkomaalaisten kanssa vai toistepäin? Joka tapauksessa, tutkimuksissa on käytävä jos naimisiin halajaa, joten tänään aamusta suuntasimme Nha Trangin psykiatriseen sairaalaan, joka sijaitsee vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä maaseudulla. Tyypilliseen Aasiatyyliin, sairaalassa tuli käydä monella eri luukulla yhden paperin saadakseen. Ensin ilmottauduttiin yhdessä huoneessa, sitten maksettiin seuraavassa ja kolmannessa piti ilmoittaa henkilötiedot, vanhempien tiedot sekä ammatti ja harrastukset, minkä jälkeen vasta päästiin varsinaisiin tutkimuksiin. 

Mielentilatutkimus koostui 60 kuviopäättelytehtävän älykkyystestistä sekä todella lyhyestä haastattelusta lääkärin kanssa. Haastattelussa minulta kysyttiin nimi, harrastukset, mitä eroa on sitruunalla ja appelsiinilla sekä paljon on 100 – 7, 93 – 7 ja 86 + 7. Nguyeniltä oltiin kysytty mitä eroa on rotalla ja hiirellä ja että tietääkö hän millä mantereella Suomi sijaitsee. Pienen odottelun jälkeen saimme paperit, joissa lukee, että olemme normaaleita.

Koko hommaan meni matkoineen yli kolme tuntia, mutta hurraa, olemme mieleltämme tarpeeksi terveitä mennäksemme naimisiin! Ensi viikolla projekti jatkuu rikosrekisteriotteiden hankinnalla ja papereiden toimittamisella paikalliseen maistraattiin. 

Postauksen kuvat ovat matkalta sairaalaan.