Suuret kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille sekä täällä Lilyssä, että Facebookin puolella. On ihana kuulla muistakin, jotka ovat eläneet tai elävät parhaillaan etäsuhteessa ja ovat siitä selvinneet. Etäsuhdetta on takana nyt jo yli kaksi viikkoa ja vaikka edelleen on vaikea käydä yksin nukkumaan, niin päivittäiset Facetime-puhelut sekä Messenger-viestit auttavat hyvin ikävään. 

Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin meidän Pohjois-Vietnamiin lomaan. Lensimme Hanoihin kolme viikkoa sitten perjantaina ja viiden ja puolen päivän aikana kerkesimme tutustua Hanoihin, Ninh Binhiin sekä Halong Bayhin. Ensimmäisessä postauksessa kuitenkin otsikon isosta uutisesta, eli kihlautumisesta Hanoissa! Kihlat eivät varsinaisesti olleet minulle yllätys, sillä Nguyen kosi minua kotonamme jo helmikuussa ja silloin päätimme, että joskus mennään naimisiin ja kihlasormukset ostetaan ennen mun Suomeen lähtöä. Muutama päivä ennen Hanoihin lähtöä Nguyen ehdotti sormuskaupoille lähtemistä ja kiersimmekin lähes kaikki Nha Trangin koruliikkeet. Täydellisiä sormuksia ei kuitenkaan löytynyt, emmekä halunneet maksaa satoja euroja ”ihan kivasta”. Päätimme siis, että ei me mitään sormuksia tarvita, säästetään niihin varatut rahat ja käytetään ne lomareissuun. Vietnamilaiset eivät muutenkaan yleensä mene kihloihin vaan ostavat suoraan vihkisormukset.

Kuitenkin viimeisenä Hanoipäivänä, neljän ihanan lomapäivän jälkeen, kävelimme kaupungilla kun Nguyen bongasi kauniin ja edullisen hopeasormuksen. Menimme liikkeeseen sisälle ja sormus sopi vasempaan nimettömääni täydellisesti. Poistuimme liikkeestä sormus mukanamme ja kävelimme Hoan Kiem järven rantaan, missä Nguyen pujotti sormuksen sormeeni. Vaikka olinkin jo totuttautunut ajatukseen, että emme osta sormuksia, niin tämä yllätys oli todella ihana ja olen vieläkin aivan haltioissani sormuksestani. 

Hanoi jää meille siis ikuisesti mieleen sinä kaupunkina, missä menimme kihloihin. Muuten Hanoi ei meihin jättänyt kovin suurta vaikutusta, mikä ei tullut yllätyksenä, sillä kummatkin viihdymme enemmän pienemmissä merenrantakaupungeissa. Hauskaa oli kuitenkin, sillä Nguyenin hyvä ystävä Doi asuu Hanoissa ja oli meitä jo lentokentällä vastassa sekä esitteli kaupunkia. Synttärini osuivat myös yhdelle Hanoipäivistä, joten juhlimme niitä Doin ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Söimme ensin mielettömän illallisen 1946 nimisessä ravintolassa, jota voin lämpimästi suositella kaikille Hanoissa vieraileville. Ravintolan nimi liittyy Vietnamin suuren nälänhätään, mikä loppui vuonna 1946 ja rakennus, missä ravintola sijaitsee rakennettiin myös kyseisenä vuonna. Ravintolan sisustus, tarjoilijoiden asut sekä ruoka edustaa hyvin perinteistä Vietnamilaista tyyliä ja ravintolassa illallistaminen on elämys. 

Illallisen jälkeen siirryimme Hanoin baarialueelle drinkeille ja minut yllätettiin ihanalla syntymäpäiväkakulla. Kakun ja mojitojen jälkeen siirryimme 1900 nimiselle klubille, mistä Doi oli varannut meille pöydän. En ole aikaisemmin käynyt Vietnamissa klubilla, mutta meininki vaikutti aika samalta kuin Kiinassa. Musiikki oli todella kovalla ja pöytien ympärillä pyöri jatkuvasti tarjoilija sekoittamassa ja tarjoilemassa juomia. Tupakoijat eivät saaneet edes sytyttää tupakoitaan itse, sillä sekin kuuluu tarjoilijoiden työtehtäviin. Vietnamissa on tällä hetkellä villityksenä ilokaasuilmapallot ja niitä tarjoiltiin tälläkin klubilla avoimesti. En ole käynyt klubeilemassa pitkään pitkään aikaan, joten ilta oli todella hauska.

Muuten käytimme aikamme Hanoissa lähinnä ympäriinsä kävellen, syöden sekä hotellihuoneessa rentoutuen. Yleensä majoitumme melko edullisissa hostelleissa, mutta Hanoista olimme varanneet syntymäpäiväni sekä viimeisen yhteisen päivän kunniaksi hieman paremman hotellin, jolle lähtee myös vahva suositus. Hanoi Guest House Royal maksoi lähes 50 dollaria yöltä, mutta hinnalle todellakin sai vastinetta. Huone oli todella kaunis ja iso, palvelu oli ensiluokkaista, hintaan kuuluva aamupala oli hyvä ja monipuolinen sekä hotellin sijainti oli täydellinen. Oli erinomainen päätös viettää viimeiset lomayöt hienossa hotellissa ja nautimme ajastamme koko rahan edestä.

Vaikka Hanoi ei kaupunkina varsinaisesti sykähdyttänytkään, vietimme siellä ihania ja ikimuistoisia hetkiä. Jos tulisin Hanoihin toisen kerran jonkun ensikertalaisen kanssa, varaisin aikaa sinne 2-3 päivää. Siinä ajassa kerkeää hyvin kierrellä vanhan kaupungin kortteleita ja Hoan Kiem järveä sekä syödä paikallisia herkkuja. Hanoi on myös hyvä tukikohta muuhun Pohjois-Vietnamiin tutustumiseen, mistä kerron lisää seuraavissa postauksissa. 🙂

Minun ja Nguyenin kuuden päivän Pohjois-Vietnamin loma tuli eilen päätökseensä, kun minä lähdin Hanoin lentokentältä kohti Suomea ja Nguyen lensi takaisin Nha Trangiin. Lomamme oli todella tapahtumarikas ja ihana. Kirjoitan lomasta ja Pohjois-Vietnamista vielä erikseen, mutta nyt halusin vain tulla purkamaan tuntoja hyvästeistä ja etäsuhteesta. Nguyenin lento Nha Trangiin lähti vasta minun lentoni jälkeen, joten Nguyen saatteli minut lentokentälle. Ensimmäiset itkut itkin jo taksissa matkalla lentokentällä ja täydellinen romahdus tuli, kun oli viimeisten halausten aika. Hyvästien sanominen tuntui kamalalta ja itkin koko turvallisuustarkastuksen läpi, mistä siirryin suoraan vessakoppiin keräilemään itseäni. 

Soimaan itseäni koko ideasta lähteä Suomeen töihin, mutta olemme yhdessä käyneet eri vaihtoehtoja läpi ja etäsuhde tuntui ainakin suunnitteluhetkellä parhaimmalta. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin vain jäädä Vietnamiin ympärivuotisesti, mutta rakastan työtäni Metsähallituksella. Kesätyön palkkojen ansiosta pääsen myös käymään Suomessa tapaamassa perhettä ja ystäviä ilman, että joutuisin käyttämään lenttolippuihin kaikki säästöni. Vaikka Vietnamin mittapuulla opettajan palkkani onkin melko korkea, Suomen palkat ovat silti moninkertaisia. Toinen vaihtoehto olisi, että Nguyen tulisi mukanani Suomeen kesäksi. Tämä ajatus tosin hylättiin mahdottomana jo kauan sitten. Viisumin saanti on monimutkaista ja työni vuoksi olen maanantaista perjantaihin merellä, joten Nguyen joutuisi olemaan viikot yksin vieraassa maassa. Kesällä Nguyenillä on myös eniten asiakkaita ja iso osa koko vuoden tienesteistä tehdään kesäkuukausien aikana.

Etäsuhde tuntuu kamalalta, mutta vaihtoehdot ovat melko vähissä, joten yritän hyväksyä, että tämä on meidän elämää nyt ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa tilanne on toisen. Tiedän kokemuksesta, että ensimmäiset päivät tulevat olemaan vaikeimpia. Tällä hetkellä tuntuu kuin osa minusta olisi revitty irti noustessani lentokoneeseen Hanoissa. Ja nyt pitää opetella taas nukkumaan yksin ja totuttautua siihen, ettei ettei saakaan joka päivä suukkoja ja haleja. Tiedän kuitenkin, että tilanteeseen tottuu ja päivittäisistä whatsappviesteistä ja skypepuheluista tulee pian rutiinia. On myös ihanaa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja se vie ajatuksia pois ikävästä.

Onko siellä muita, joilla on kokemusta etäsuhteesta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan ikävän selättämiseen ja etäsuhteesta selviämiseen liittyen!

Ihanat siskot tulivat lentokentälle vastaan karjalanpiirakoiden ja fazerin sinisen kanssa <3