Uuden alku

Hei kaikki siellä ruudun toisella puolella ja tervetuloa blogini ensimmäisen postauksen pariin! Olen pitkään miettinyt blogin aloittamista, koska rakastan kirjoittaa ja lukea. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja aikalailla siitä asti olen rustaillut omaksi ilokseni kaikenlaista aina salaisista päiväkirjoista lyriikoihin ja novelleista faktapohjaisiin artikkeleihin. Muistan, kun olin juuri opettelemassa lukemaan ja hiihdimme isäni kanssa parin kilometrin pituista latua; halusin pysähtyä tavaamaan jokaisen kyltin matkan varrella – oli sitten kyse sähkötolpista, liikennemerkeistä, mainoksista tai kauppojen nimikylteistä. Hiihtolenkit venyivät helposti monen tunnin pituisiksi ja rakas isäni kärsivällisesti pysähtyi kanssani jokaisen kyltin kohdalla ja opetti minua tavaamaan. Ei mennyt kauaakaan, kun jo ahmin kirjoja toisensa jälkeen.

Tykkään pohdiskella ja nautin siitä, että voin pukea ajatukset sanoiksi. Ikuisena taiteilijasieluna kaipaan ja tarvitsen sitä, että saan toteuttaa itseäni luovasti ja antaa mielikuvituksen lentää. Kirjoittamisen lisäksi viulun- ja pianonsoitto, laulaminen ja tanssiminen ovat keinoni ilmaista itseäni. Vaikka luonteeltani olen ekstrovertti, sosiaalinen ja mielelläni ihmisten ympärillä – luovuuden tilassa kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, suljen puhelimeni ja vetäydyn ”yksinäisyyteen”.

Miksi en ole aloittanut blogin kirjoittamista aikaisemmin?

Blogit taitavat osittain olla jo vähän kivikautisia ja aikansa eläneitä, ainakin milleniaalien mielestä. Itsehän olen jo ikäloppu, reilun viikon päästä pärähtää 32 vuotta mittariin (!!). Ymmärtääkseni vlogit, podcastit ja tiktok ovat se tämän hetken juttu. Itse olen ollut aktiivinen Instagramissa jo usean vuoden. Pidän kovasti kyseisestä alustasta; se on vähän kuin henkilökohtainen kuva- ja videopäiväkirja ja siellä on kiva seurailla myös toisten arkea. Minusta on hienoa etenkin se, että sitä kautta on helppo ottaa kantaa ajankohtaisiin uutisiin ja aiheisiin sekä levittää tietoisuutta. Toki nykypäivän some on täynnä myös vääristyneitä ja valheellisia ”faktoja” ja vaatiikin hyvää sekä ajoittain kriittistä medialukutaitoa osata nähdä sen kaiken läpi.

Blogin perustamisessa minua on mietityttänyt se, että verottaisiko se palan yksityisyyttäni. Koen, että Instagramissa voi helpommin määritellä seuraajakuntansa sekä pitää myös tarkat rajat siinä mitä ja milloin julkaisee. Itselleni on tullut mielikuva, että bloggaajat ovat ihmisten silmissä enemmän ”vapaata riistaa” ja mielletään helpommin jonkin asteisiksi ”julkisuuden henkilöiksi”, joiden yksityisasioilla voi revitellä mielensä mukaan mediassa ja kaikenlaisilla anonyymeilla keskustelupalstoilla. Oli kyseessä sitten ”julkkis” tai ”tavis”, en pysty ymmärtämään vastaavanlaista käytöstä. Ymmärrän rakentavan palautteen ja kritiikin tiettyyn pisteeseen asti, mutta perättömät juorut tai yksityisasioiden spekuloiminen somessa (etenkin kiusaaminen ja haukkuminen), menevät yli oman ymmärrykseni.

Minulla ei ole mitään intressejä olla julkisuuden henkilö, enkä ole koskaan tietoisesti tavoitellut seuraajia Instagramin puolellakaan. MUTTA. Tykkään tuottaa erilaista sisältöä, kontaktoitua ja tykkään ottaa kantaa ajankohtaisiin sekä itseäni kiinnostaviin asioihin. Minusta on mukava kirjoittaa sekä lukea suoraa, rehellistä ja avointa tekstiä. Sosiaalinen media tarjoaa oivan väylän inspiroitua, motivoitua ja luoda uutta (toki myös tienata samalla). Minulle on se ja sama onko minulla seuraajia tai lukeeko tätäkään tekstiä yksikään henkilö: teen tätä vain ja ainoastaan omaksi ilokseni.

Blogiani tulen päivittämään juuri silloin, kun itse haluan ja on fiilistä. Kirjoitan tänne kaikenlaista maan ja taivaan väliltä riippuen siitä mitä mieleni päällä milloinkin on. Ehdottomasti kuitenkin enemmän syvällisempää pohdiskelua kuin small talkia. Paljon tekstiä ja vähän (jos ollenkaan) kuvia. Olen aina pyrkinyt ja pyrin jatkossakin olemaan myös täällä somen puolella täysin oma itseni, virheineen kaikkineen (toki on myös paljon asioita joita en someen koskaan jaa). Päätin myös, että jos tämä alkaa ahdistamaan tai vaikuttaa mielenrauhaani negatiivisesti missään kohtaa; poistan blogin.

Tällä hetkellä minulla on elämässäni tilanne, kun on aikaa uusille projekteille ja harrastuksille. Blogi on yksi niistä. Korona-tilanteesta johtuen olen lomautettuna toistaiseksi rakkaasta työstäni lentoemäntänä. Vaikka ikävä siiville on tajuttoman kova, olen ehtinyt sulatella asiaa ja tehdä surutyötä rauhassa. Nyt on aika kokeilla siipiä toistaiseksi muualla ja keskittyä itseni kehittämiseen sekä uuden oppimiseen. Uskon, että loppupeleissä kaikella on tarkoituksensa. Myös tälläkin vaikealla aikakaudella.

Minulla alkaa reilun viikon päästä uusi työ ja olen aivan superinnoissani siitä, että pääsen uusiin haasteisiin ja aivan erilaiseen työympäristöön, josta tulee varmasti olemaan hyötyä myös pitkälle tulevaisuuteen. Tämä vuosi on ollut kaikinpuolin muutosten vuosi elämässäni. Mutta. Kun yksi ovi sulkeutuu, miljoona muuta avautuu.

Ihanaa viikonloppua meille kaikille! Muistakaa herkutella ja rentoutua. <3

 

Rakkaudella,

Linda