Oodi elämäni naisille

Näin naistenpäivän kynnyksellä rupesin miettimään, miten onnekkaassa asemassa olen, kun miun elämässä on vain sellaisia naisia, jotka tukee ja kannustaa toisiaan. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys.

Lukioaikoina totuin siihen, että naisten välinen mustasukkaisuus ja kieroilu oli arkipäivää. Puhuttiin pahaa selän takana, levitettiin juoruja, puukotettiin selkään. Kieroilu aiheutti kierteen, jossa koetettiin loukata toisia vielä enemmän kuin itseään oli loukattu. Ei saanut näyttää heikolta, joten pahaan vastattiin pahalla. Ikä loi epävarmuutta, joka kiristi solmuja entisestään. Arvostelun kohteeksi päätyi niin asuvalinnat, meikit, hiukset kuin uudet parisuhteetkin. Ja koska jokainen oli toisten suurennuslasin alla, voin väittää, ettei juuri kenenkään itsetunto ollut järin korkealla. ”Nainen on naiselle susi”, sanotaan, ja se tässä yhteydessä pitikin paikkansa. 

Kun siitä lukiosta sitten päästiin luulin, että sama meno jatkuu. Uusi koulu, työpaikka ja kaupunki olisivat kaiken järjen mukaan tarjonneet loistavan kasvualustan epäilylle ja epävarmuudelle, mutta kaikki naiset ketä elämääni tulivat, olivat ihan timantteja! En ollut koskaan eläessäni kokenut sitä tuen ja hyväksynnän määrää toisilta naisilta. Hämmästyin, kun selän takana puhumista ei vain yksinkertaisesti ollut. Tuntui, että kaikki iloitsivat aidosti toisten onnistumisista ja hienoista keikkamahdollisuuksista. Kehuttiin ja hymyiltiin, arvostettiin toinen toisiaan. 

Voisi luulla, että kun opiskelee tuollaista alaa kuin musiikkia, kilpailu olisi kova ja draamaa syntyisi helpostikin ihan tyhjästä. Mutta päinvastoin. Sain opiskella ilmapiirissä, jossa tsempattiin sydämin ja halauksin ja itkettiin yhdessä porukalla koulun ruokalan pöydissä. Joka kerta, kun olin epävarma vaikkapa workshop-tunnille menemisestä, koska noh, jazz ei ole minun vahvinta alaa ja koska tuntui, että kaikki muut olivat siinä parempia, sain niellä alemmuudentunteeni ja keskittyä olennaiseen. Ympärilläni olevat laulajanaikkoset pitivät huolen siitä, että kaikki tunsivat olonsa mukavaksi ja tasavertaiseksi.

Jossain vaiheessa päätin, että jos se on minusta kiinni, minun elämääni ei enää tule kuulumaan tuo naisten välinen kateus ja panettelu. Koin, että elämässä on ihan oikeitakin ongelmia, joten en jaksa kehitellä niitä tyhjästä sellaisten ihmisten takia, jotka tekevät sitä vain huvikseen. Valitettavasti jotkut ihmiset putosivat tästä syystä pois, mutta elämänlaatuni parani entisestään. Olen onnellinen siitä, ettei nykyään viikoittain, edes kuukausittain tarvitse selvitellä jonkun kateellisuudesta kehittämää draamaa.

Olen suunnattoman onnellinen jokaisesta tällä hetkellä elämääni kuuluvasta naisesta. Kiitos kun olette ja tuette ja luotte uskoa siihen, että naisten ei tarvitse olla toistensa vihollisia. 

Hyvää huomista naistenpäivää kaikille naisille! <3