Terveiset nenäliinakasojen keskeltä! Täällä vietetään keskiviikkoaamupäivää ihan kunnon räkätaudissa kotoillen. Näissä merkeissä on harmikseni mennyt aika pitkälti koko alkuviikko. Tämä taitaa olla jo kolmas kerta tälle flunssakaudelle kun joudun jarruttamaan vauhtia ja ottamaan levon kannalta. Taitaa tämä valmistuminen olla melkoinen stressi kropalle.. 🙂

Olen jo kovasti alkanut haaveilla koulun jälkeisestä ajasta, kun voin vihdoin tehdä ihan sitä mitä huvittaa, sillä aikataululla kun huvittaa. Aika inspiroi minua tällä hetkellä enemmän kuin mikään muu, joten aion tarttua tähän fiilikseen ja ottaa hieman sitä aikaa itselleni. En haaveile koko päivän ohi nukkumisesta tai täydellisen lämpöisissä uima-altaissa lillumisista, vaikka hei, olisihan se kivaa. Teen mielelläni töitä ja käytän aikani tehokkaasti. Mutta haluaisin, että se minkä eteen teen töitä, on jotenkin inspiroivaa, kehittävää ja ennen kaikkea, sellaista mistä minä innostun.

Haaveissa olisi, että ehtisin keskittyä tähän bloggailuun merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin, ehkä jopa kahden tai kolmen postauksen verran viikossa. Tällä hetkellä se on ollut aivan mahdoton tehtävä näiden muiden aikataulujen ohessa, mutta tammikuussa se voisi hyvinkin olla mahdollista!

Haluaisin luoda itselleni tänne kotiin sellaisen ympäristön, jossa olisi mahdollisimman helppo kirjoittaa. Tiedättekö, sellaisen täydellisen harmonisen, rauhallisen, valoisan, inspiraatiota stimuloivan tilan, jossa olisi oikein kirjoittamiseen kutsuva tuoli. Meillähän on sellainen, oikein kokonainen huone. Ongelma on vaan siinä, että se huone on paljon muutakin. Se on vierashuone, kitaroiden säilytyshuone, pianohuone, treenihuone, joogahuone, ylimääräisten papereiden säilytyshuone, pyykkien kuivaushuone ja kaikkien tavaroiden, mitkä pitää saada käsistä juuri nyt, dumppaushuone. Kaiken tämän lisäksi se huone on todella pieni.

Eli jotain sille pitäisi nyt tehdä. Koska kaikkien soitinten on oltava siellä, muutosta pitää lähteä etsimään nyt jostain toisesta kulmasta. Meillä on vierasvuodetta toimittavana elementtinä sellainen levitettävä sohva. Kun ostimme sen elokuussa, se vaikutti todella hyvältä idealta, mutta nyt sen kanssa kolme kuukautta eläneenä on pakko todeta, että se on liian iso ja vain tiellä. Jotain pienempää ratkaisua harkinnassa siis vieraille. Levitettävä nojatuoli, levitettävä rahi, ilmapatja vai jokin vieraspatjaratkaisu varastoon säilytykseen, josta se otettaisiin tarpeen tullen esille? Toughie.

Ylimääräisestä paperista pitäisi myös päästä eroon, mutta mitä tehdä, kun niitä ei voi hävittää? Varastoon?

Haasteita tuo myös tammikuussa meille muuttava uusi sähköpiano, jota en ole tosin vielä saanut päätettyä millainen hän on. Mutta vankkarakenteisempi hän tulee olemaan kuin tuo nykyinen, kymmenen vuotta vanha kosketinsoitin.

Tältä työhuonee siis näyttää nyt. Ei kovin paha kun oikeasta kuvakulmasta katsoo. Jotain tämän suuntaista kuitenkin haluaisin sen olevan:

Kuvat: Pinterest

Pitänee jatkaa suunnittelua, ehkä oikeat ratkaisut löytyy ajan kanssa. Ehkä tässä voisi olla tammikuulle projekti?

Mukavaa viikkoa,

Linda