Lasikuitutapetin poisto
Lasikuitutapetti – tuo 2000-luvun alun vitsaus! Lähes jokaisen Helsingin kotini seinistä löytynyt tuota ärsyttävää, laitosmaista materiaalia, joka iskee ikävästi esteetikon silmään. Fiksumpi olisi tyytynyt maalaamaan lasikuitutapetin yli, mutta minä olen muutosta asti haaveillut simppelistä, sileästä seinäpinnasta.
Toveri Google kertoi kaksi tapaa röpötapetin selättämiseen. Tasoittaminen ja tapetin irrottaminen. Ylitasoittamisesta löytyi näppäriä ohjeita mm. Tikkurilan Youtube-kanavalta ja Oblik-blogista. Niissä oli onnistuttu Tikkurilan paksulla Presto R -tasoitteella, jonka alle maalitapetti piiloutuu. Tasoitetta valmistetaan perusvalkoisen lisäksi vihreänä, jolloin telatut kohdat erottuvat paremmin. Tätä ihmeainetta en kuitenkaan löytänyt mistään myynnistä.
Tasoittamiseen löytyy paksujen aineiden lisäksi myös toinen vaihtoehto – tasoitetapetti. Työskentely olisi tapahtunut tavallisen tapetin lailla, vuota kerrallaan, mutta nettikommenttien perusteella homma alkoi kuulostaa aika työläältä.
Toinen tapa maalitapetin poistoon on sen irrottaminen. Poistamisen onnistuminen on kuitenkin kuulemma tähtien asennosta kiinni – joskus tapetti lähtee helposti, joskus ei sitten millään. Koska ajatus moneen kertaan tasoitellusta pehmeästä seinästä ei houkutellut, päätin ainakin kokeilla irrottamista.
Välineet.
Linnunpöntön tapauksessa välineet maalitapetin poistoon olivat simppelit – kuumaa vettä sumutepullossa, mattoveitsi, tikkaat, hanskat ja raaputusväline, esimerkiksi teräväreunainen tasoituslasta. Lisänä meillä oli lainattu höyrypesuri, joka osoittautui käteväksi avuksi. Hengityssuojain olisi myös ollut järkevä – vasta illalla äitini kanssa kilpaa yskiessä tajusimme, että pölyä taisi olla ilmassa. Kosteasta ilmasta sitä ei ollut huomannut märkää tapettia repiessä.
Löydä aloituskohta.
Ensin pitää löytää aloituskohta, jossa tapetin reuna kulkee. Täällä se oli poistetun valokatkaisijan kohdalla, josta pääsi työntämään lastan tapetin alle. Sinne sitten sumuttelemaan. Toinen tapa olisi ollut leikata mattoveitsellä tapettiin viilto, josta homman olisi voinut aloittaa. Myöhemmin opin, että terävällä tasoituslastalla alun sai tehtyä minne tahansa muuallekin, kunhan vaan raaputti hiukan kovemmin.
sumuta, vedä, sumuta!
Sitten alkoikin ankara sumuttaminen, höyryttäminen, irtinitkuttaminen ja vetäminen. Jostain kohdista tapetti irtosi helposti, isoina verhomaisina vuotina. Jostain kohdista tapetti haukkasi seinää mukaansa enemmänkin, jostain se taas jätti osan maalikerroksestaankin seinän pintaan. Ikkunoiden ympäriltä tapetti irtosi tuskaisen pienissä erissä. Kiinnitysaine oli siellä selkeästi jotain muuta kuin sisäseinissä.
mekaanista työtä – paljon.
Sumuttamista, vetämistä, sumuttamista, höyryttämistä, nitkuttamista, repimistä, sumuttamista… Homma ei ollut mielenkiintoisimmasta päästä, mutta kun oli odotanut jotain niin paljon pahempaa, mieli pysyi positiivisena. Kahdelta ihmiseltä kului reilun kahdenkymmenen neliön käsittelyyn yksi kokonainen työpäivä ja puolikas toista. Tapettia irtosi parin vajaan jätesäkin verran.
Ja lopputulos – ehdottomasti vaivan arvoinen. Ihana sileä seinäpinta, pientä tasoitusta vailla. Juuri sitä, mistä olin koko ajan haaveillutkin.