Mökkikuulumisia

 

Viime viikonloppu hujahti mökillä. Kesän ensimmäisten mökki-yöunien ja talviturkin heitosta jänistelyn lisäksi remonttiprojektit etenivät. Eteisen hirsistä revittiin kymmeniä hapertuneita pinkopahvinauloja, ikivanhat listat irroteltiin, katon ja lastuseinien naulat käsiteltiin ruosteenestomaalilla. Vessakoppero sai seinää ja katon perustukset. Alkoi näyttää siltä, että siellä päästään tarttumaan maalipurkkiin jo tänä kesänä.

Emme vieläkään ole ihan satavarmoja, pitäisikö eteinen pinkopahvittaa uudestaan ja tapetoida vaiko jättää vanhat hirret esille. Ne ovat kauniit ja hyväkuntoiset, mutta rapisuttavat lattialle isot kasat sammalsilppua. Mietimme myös, riiteleekö hirsi tuvan herraskaisten panelointien kanssa. Ja onhan siinä sekin, että valitsemamme tapetti on vaan ihan pirun kaunis. Ehkä jopa vanhaa hirttä kauniimpi.

 

 

Laajennushuoneesta katsottuna hirsiseinä näyttää upealta katseenvangitsijalta. Kuistilta katsottuna näkymä on kuitenkin levoton – ja se on yksi mökillä eniten katsotuista kulmista. Kolme ovea ja kolme eri materiaaliainetta (tapetti, kuistin maali, hirsi) tuntuu aika paljolta pieneen tilaan. Tapetin kanssa värimaailma pysyisi rauhallisempana, mutta silti sopivan retroromanttisen runsaana.

Mutta toisaalta, jos talossa on näin hienot hirret alla, onko rikos peittää ne tapetilla…?

 

Kellertävän beige nojatuoli on mamman ja pappani peruja. Se asui kanssani ensimmäisessä kodissani Turussa. Viikonloppuna, mökkimiljöössä, se alkoi puhutella minua jälleen. Pitäisiköhän tuoda se remonttikuvioiden jälkeen Helsinkiin…