Sinullekin minun on nyt kerrottava, että minulta löytyy Skotlantilainen kandidaatintutkinto liiketalouden johtamisessa ja viisi vuotta kokemusta ravintola-alalla. Palkkani on tällä hetkellä 8.50/tunti ja se on jo hirveän hyvä, kun suurin osa saa vain 7.80. Ja sitten teen illat, viikonloput ja pyhäpäivät töitä samalla palkalla. Kerään lautasia ja laseja pöydistä, pistän ranskalaisia rasvakeittimeen. Tämä on minun valmistumiseni lopputulos, juuri niin kaukana glamourista kuin kuvittelinkin. Olen myös niin sanotusti tukihenkilö. Opetan uusia työntekijöitä, tuen vuoronjohtajaa ja teen paperitöitä kuin myös työstän projekteja, joilla meidän ravintolasta tehdään parempi. Koko kesän opetin myös tuleville johtajille ruaanlaittoa ja standardeja, jotta he voivat sitten valvoa, että työt on tehty hyvin. Kaikesta tästä hyvästä saan 70 penseä enemmän palkkaa kuin muut tavalliset tallaajat.
Kuitenkin kun kehityskeskusteluissa pomo sanoo, että maisterinopinnot ei kannata, tuntee olonsa väistämättä vähän tyhmäksi. Tottahan se on, ettei opiskelemalla karruta kokemusta. Toisaalta kaverilla itselläänkään ei niitä maisterin papereita ole. Täällä Skotlannissa opiskelulla ei tunnu olevan paljon mitään arvoa, kun meitä on monta samanlaista kuin sieniä sateella. Pomo jaksaa edelleen kertoa, kuinka näkee minussa potentiaalia ja haluaisi minut tiimiinsä. Eikös kuulosta lupaavalta? Supervisorin työ on tarjolla. Palkkaa tulisi 8,95/tunti kolmen kuukauden koeajan jälkeen ja vastuu melkein tuplaantuu, kun löytää itsensä yksin ilman toista pomoa vuorossa. Sen korkeammalle palkalle ei pääse ilman seuraavaa ylennystä (toisen asteen apulaisjohtaja), josta siitäkään ei saa kuin 1600 kuukaudessa ennen veroja hyvällä tuurilla. Se on muuten normaali kandidaatiksi valmistuneen palkka täällä. Suomessa tradenomit, ekonomit sun muut ei minun tietääkseni juuri työtä tee alle 2000 kuukausipalkan. Olenko mielestäsi väärässä?
En vielä ole sinulle sanallakaan maininnut, että tästä ylennyksestä on jo maaliskuusta asti juteltu ja kaksi muuta ovat jo menneet ohitseni. Ensin ylitseni valittiin ulkomaalainen, joka ei ole peruskoulun jälkeen astunut jalallakaan kouluun ja nyt toinen kirjallisuudesta ja näyttelemisestä vastavalmistunut tyttö. Oman haastatteluni jälkeen toukokuussa mietin hyvin tarkkaan mitä minun kannattaisi tehdä. Löin jo hanskat vähän tiskiin ja sanoin että okei – mä en halua stressata tästä nyt heti valmistumiseni jälkeen ja otan tämän kesän vain tällä lailla kevyesti, mutta silti itseäni kehittäen. Oikeasti mietin vain onko tämä sen vaivanarvoista?
Ensimmäiseksi palkattu oli niin sanottu varma valinta. Viisi vuotta samassa paikassa työskennellyt, parivuotiaan tytön äiti, joka on kotoutunut tänne hyvin ja näkee itsensä samassa hommassa ainakin toistaiseksi. Hän skippasi kokonaan tämän työn, jossa itse olen. Toiseksi palkattu näyttelijätyttö pisti kaiken peliin ja teki hirveästi hommia viimeisen neljän kuukauden ajan päästäkseen tähän pestiin. Kyllä hän sen ansaitsee, mutta kyseenalaistan miten kokoajan painostamalla ja kyselemällä: “Joko nyt, joko nyt saan sen duunin?” Hänellä oli selvä kehityssuunnitelma ja hän toteutti sen onnistuneesti. Todella tarkoitan, että hän ansaitsee sen työn, enkä halua antaa sinulle kuvaa, että minulla olisi ongelma tämän tytön kanssa. Ihmettelen vain millä perustein näitä pikkupomoja valitaan. Hänkään ei ole ollut töissä tuolla kuin pari vuotta.
Hauskinta tässä itsensä kehittämisessä on kuitenkin se, että yhtääkkiä kuin se ylennys tuli, tippui tuonkin tytön esittäminen ja valitus alkoi. Tämä todella vaikuttaa työympäristöön, enkä voi ymmärtää, miten tämä kehityshomma oikein toimii. Ravintolan johto sanoo: “Et ole valmis tähän ylennykseen ja sun täytyy kehittyä.” Niin kuin edellisestä keissistä näkyy niin ei tuo likka muuttunut paljon esitti vain sen ylennyksen takia. Tuntuu, että tämä työ, jonka voi saada kuka vaan, ei ole minkään arvoinen, mutta mitä se sitten sanoo minusta sinun mielestäsi? Itsetuntoon tämä ottaa, kun ei edes super-juniori johtamisen työtä orjapalkalla saa, vaikka on koulutus nimenomaan liiketoiminnan johtamiseen.
Tosiaan minulle sanottiin, että minulla on sitä potentiaalia, vaikka joku päivä olla koko ravintolan pomo. Ihmettelen, miksi minun pitäisi työskennellä yhtään kovempaa, kun olen muka jo yksi parhaimmista? Jos asia olisi niin, eikö minua olisi valittu tähän rooliin? Pomo tuntuu puhuvan pehmoisia ja täällä Skotlannissahan ei ikinä tiedä mitä pitäisi ottaa tosissaan. Alkuun epäiltiin minun projektien hallinta kykyä (12,000 lopputyö ja monet ryhmätyöt sun muut yliopissa tehnyt) ja vaikutusvaltaa (se on selvä 4 vuoden jälkeen että minua jo kuunnellaan töissä). Nyt vihdoinkin olen mukamas parantunut näissä kahdessa ja nyt mun tehtävä on olla keltaisempi. Keltainen. Kun on tosiaan erivärisiä johtajia: vihreitä, punaisia, sinisiä ja keltaisia. Jokaisen pitäisi löytää itsestään vähän jokaista väriä. Toiset värit tulee helpommin ja toiset vaikeammin.
Ymmärrän siis täysin tämän mallin ja miksi se on tärkeää ymmärtää itsestään näitä puolia etenkin johtoasemissa. En vain täysin voi käsittää, miten itseään voi muuttaa, mitenkään muuten kuin itse tunnistamalla nämä tavat ja taistelemalla niitä vastaan. Tässä laatimani kuvaus tästä persoonallisuusteoriasta, joka voi olla jo entuudestaan tuttu sinullekin. Löydätkö sinä omat vahvuutesi ja heikkoutesi? Jos on kiinnostusta oikeasti tietää tästä enemmän kilkkaa tästä. Virallisen testin voi tietääkseni suorittaa noin 150€ hintaan, joka on tietysti itseltä tekemättä, kun rahaa ei ole. Testi on rakennettu erityisesti tiimien muodostamiseen, jotta kaikki vahvuudet saadaan mukaan joukkoon.
Meidän ravintolassa pääjehut on ehdottomasti punaisia eli kilpailuhenkisiä, vaativia ja päättäväisiä. Punaisen vastakohta on vihreä ja sitä heiltä puuttuu – että osattaisiin ymmärtää toista ihmistä ja ihan oikeasti välittää, rohkaista ja rentoutua. Amerikkalainen uusi kaveri tuntuu kuitenkin täyttää tämän reiän johtotiimissä. Kaksi muuta ovatkin sinisiä ja nauttivat siitä, kun saavat tuijottaa taulukoita päivät pitkät ja analysoida tuloksia. En näe keltaista paljon tässäkään kastissa, joten miksi minun sitten pitäisi olla jo nyt kaikkia värejä? Ainakin ymmärrän nyt vähän enemmän siitä, mitä minulta puuttuu johtajana. Voin oppia tästä paljon, enkä ainoastaan tätä roolia varten vaan myös niitä tulevaisuuden unelma-ammatteja varten.
Tämän itsetutkiskelun tuloksena ymmärrän, että olen kordinaattori. Olen siellä jossain sinisen ja vihreän välissä. Punaisen puolen olen oppinut työssäni, mutta keltaista en ole ikinä ajatellut sen tarkemmin. Nyt yritän olla töissä hyvällä tuulella ja inspiroida muita työskentelemään kovempaa. Yritän pitää hauskaa ja olla innostunut. Niin paljon yritystä niin pienen takia. Sain kiitoksiakin. Olen edistynyt. Huimaa! Se vain tuntuu niin tekopyhältä parantaa omaa käyttäytymistään, tapojaan ja persoonallisuuttaan, kun ei se helposti tule luonnolliseksi. Se saattaa vaan joku päivä taas unohtua. Eikä mielestäni siinä käyttäytymisessäni ole välttämättä mitään suoranaista vikaa. Myönnän kuitenkin, että minulla on ehkä asennevamma, kun en näe miten hienoa olisi saada tämä ylennys ja en vain tee tarpeeksi innokkaasti töitä sen eteen. Sanon aina heille suoraan, kuinka epävarma olen tästä. Paluu Suomeen on kuitenkin mielessä, samoin maisterin opinnot, enkä halua hukata kenenkään aikaa. Heillähän on jo kaksi palkattuna ja parin kuukauden päästä ehkä toinen.
Kykyjen johtamisesta (talent management) ei tässä ravintolassa tunnu olevan hajuakaan. Jos olisin saanut jo alkuun valmistumisesta alkaen tukea ja apua tähän hommaan, ja sitten vielä saanut sen työn, voisin hyvin olla jäämässä pidemmäksi aikaa. Nyt sen sijaan haaveilen maisterin tutkinnosta Jyväskylässä. En voi ymmärtää, miksi tämä meni näin. Miten pahemmin lannistaa vastavalmistunutta kuin sanoa, että et ole valmis tähän työhön, vaikka olet käytännössä ylikoulutettu ja että se kokemuskaan ei auta sua yhtään tässä tilanteessa. Eikä sulla ole mitään käytännön todisteita, että osaisit mitään. Nyt on vuorostaan aika hyökätä persoonani kimppuun, sillä siinäkin tuntuu olevan vikaa.
Niin siis mitä minun kannattaa tässä tilanteessa tehdä? Työni ei vastaa koulutustani, palkka naurattaa Suomeen verrattuna ja ylennystä tyrkytettään ja revitään minulta samaanaikaan. Täytyyhän minun tehdä töitä senkin 45 pensen korotuksen ja vastuun lisäämisen eteen. Tiedän, että kuulostaa pahalta ja itsekeskeiseltä, mutta enkö minä ansaitse parempaa kuin tämän?
