Ylioppilas – tee jotain hullua!

Brown Plain Collages Facebook Post.png

Niin se käy. Nyt on tosi kyseessä, kirjoitukset edessä, stressiä vaikka millä mitalla ja opo höpöttää yhteishausta. Kauheasti pitäisi tehdä, ensin hakea opiskelupaikkaa, sitten saada kirjoitukset läpi ja lopulta vielä valintakokeeseen. Mitäpä jos sanon hälläväliä?

 

Itse aikoinani päätin, että en istu yhtäkään valintakoetta, niin paljon oli jo sinä keväänä kirjoitettu. Rivini oli kaunis EEMCC ja olisin varmaan päässyt ammattikorkeakouluun pelkästään käymällä kokeessa kirjoittamassa nimeni siihen. Mutta minullapa oli suurempi suunnitelma. Olin hakenut jo joulukuussa UCAS:n kautta Skotlantiin opiskelemaan ja odotin innolla ja kauhulla kirjettä. Sitten Robert Gordon University pyysi minua tekemään kielitestin, joten päädyin jättämään senkin paikan siihen. En vain halunnut istua enää yhdessäkään kokeessa. Moni varmaan ihmettelee, mikä minussa oli vikana – niin minäkin. Mutta nyt ymmärrän, että tein itselleni ison palveluksen. Annoin itselleni aikaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä.

 

Opiskelujen sijaan otin välivuoden. Koko kesän pakkasin salaattia kasvihuoneella ja keräsin rahaa, jotta voisin lähteä omaan luvattuun maahani – Iso-Britanniaan. Olin hakenut Alliansin nuorisovaihdon kautta työskentelemään hotelleihin ja ystäväni Suvi myös. Vedin hänet mukaan tähän, kun ei hänellekään opiskelupaikkaa siunautunut. Tämän kokemuksen takia olen lisännyt säännön numero yksi:

 

Tee jotain hullua – niin kauan kuin vain uskallat.

 

Kerroin tästä säännöstä sisarelleni tänä kesänä sen jälkeen, kun ei hänkään saanut sitä koulupaikkaa, jonka halusi. Kerää rahaa ja sitten tutki maailmaa – tee jotain mitä monet muut eivät uskalla tehdä. Lähde au pairiksi, matkusta maailmaa, mene töihin ulkomaille, mitä vain. Anna itsellesi tilaa kasvaa ja miettiä uudestaan, mitä haluat tehdä loppuelämäsi. Äläkä missään tapauksessa jää kotiin makaamaan. Jos et tee mitään, et pääse mihinkään. Sillä miksi et päässyt jatko-opintoihin ei ole väliä – ainoa asia mikä merkitsee jotain sinulle on elämänkokemukset.

 

En voi ymmärtää miksi kaikilla on niin kova kiire kouluun ja sieltä ulos. Kuinka moni tiputtautuu kurssiltaan, kun on todennut, ettei se olekaan sitä mitä haluaa? Kuinka moni vaihtaa kurssiaan? Ehkä jopa moneen otteeseen? Miksi sinne työelämään on niin kauhea kiire? Se on vanhaa samaa joka päivä. Kyllä, siitä voi saada rahaa ja voi rakentaa elämää, mutta jos ei ole mitään ideaa siitä mikä haluaa olla isona, nyt on aika lopettaa se kiirehtiminen. Pidä hauskaa yksi vuosi, enemmänkin ja hae kouluun viisaampana. Ja tässä onkin sääntö numero kaksi:

 

Älä vedä överiksi – kaikki loppuu aikanaan.

 

Välivuosi ei voi kestää ikuisesti ja jossain vaiheessa on päätettävä, mistä aloittaa oman elämänsä rakentamisen. Toisilla se kestää pitempään kuin toisilla. Minulla se loppui, kun päätin hakea uudestaan UCAS:n kautta yliopistoon. Rakas englannin opettajani suostui kirjoittamaan minulle toisen suosituskirjeen ja yllättäen pääsinkin kahteen paikkaan. Tällä kertaa antauduin heti ja tein kielitestin, jonka pääsin läpi rimaa hipoen ja aloitin opinnot seuraavana syksynä vietettyäni ensin kaksi kesäkuukautta Suomessa. En voi sanoa, että se oli helppoa, mutta ei mikään uuden oppiminen koskaan ole ja siksi on tärkeää päästää irti vanhasta ja toivottaa uusi käsivarret avoinna.

 

Anna kun kerron teille yhden salaisuuden… Mikä tahansa rivi siellä YO-todistuksessa on – sillä ei ole mitään merkitystä. Unohda se. Itse kirjoitin englannista Magnan ja nyt puhun täyttä englantia päivittäin. Itseasiassa tämän blogin kirjoittaminen on tuskaista, en enää osaa taivuttaa sanoja oikein ilman miettimättä niitä tarkkaan. Sitä se viisi vuotta Skotlannissa aiheuttaa ihmiselle. Kukaan tuskiin enää ikinä kyseenalaistaa englanninkielen taitoani tämän kokemuksen jälkeen. Ne kirjaimet siinä todistuksessa vanhenee nopeasti ja ei se kielitaito kartu, jos kieltä ei käytä (niin kuin huomaatte kangertelevan suomen kieleni). Siskoni, joka kirjoitti  muistaakseni A:n englannista, puhuu englantia kuitenkin sujuvasti. Jos häntä verrataan henkilöön, joka kirjoitti M:n mutta ei uskalla sanoa sanaakaan (muuta kuin humalassa), kummalla on enemmän kielitaitoa? Arvaatko mikä on sääntö numero kolme?

 

Kokemus merkitsee enemmän kuin todistus.

 

Heitä kaivoon se, mitä sinun kuuluu muka tehdä. Älä hukkaa aikaasi hakemalla opiskelijaksi koulutukseen, joka ei ole sinulle oikea. Pahimmassa tapauksessa viet koulutuspaikan sellaiselta ihmiseltä, jolla on oikeasti intohimoa juuri siihen aineeseen. Eikä se korkeakoulutodistus ole paljon arvoinen työpaikkaa haettaessa vaan ne taidot mitä olet kehittänyt, joten ota aikaa tutustua itseesi hätiköimättä. Mikään muu ei rajoita sinua kuin se mitä et uskalla tehdä. Työelämä ja aikuisuus on tosissaan aika kurjaa – sitä samaa päivästä toiseen, joten nauti joka hetkestä nyt ja huomenna!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *