Lily

Lipastossa

lipa

Tupakointi ja yhteiskunta

Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio väittäessään, että tupakointi tullaan kieltämään tulevaisuudessa. Itse veikkailen, että tulevan 20 vuoden sisällä tupakkatuotteet kielletään ja niitä tapaa korkeintaan mustan pörssin markkinoilla ja kaukomatkoilla.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL:n Savuton Suomi 2040 -hanke piirtelee samoja näkymiä, mutta piirun verran pidemmällä aikavälillä. Jo Suomen tupakkalaki heijastelee samaa, sen tavoitteena on ”ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen” (698/2010, 1 § 2 mom.). 

Ei se sinänsä ihme ole, ei tupakoinnin haitat ja epäterveellisyys ole kenellekään uutinen, ei tupakoitsijalle eikä tupakoimattomalle. Äitini ystävällisesti nimitti minua kakkosluokan kansalaiseksi tupakointini vuoksi. Ja lainsuojattomaksi. Kunnon villin lännen meininki! Mutta niin se näyttää olevan. Tupakoitsijat ajetaan ahtaalle ja tupakoitsijat antavat sen tapahtua. Koska terveys. THL:n mukaan kaksi kolmesta tupakoivasta haluaisi lopettaa ja neljä viidestä on huolissaan tupakoinnin terveyshaitoista. 

Tupakointiin on koitettu puuttua elinaikanani monin tavoin ja kiihtyvällä tahdilla. Hinnankorotukset ovat olleet jatkuvia. Kun aloitin tupakoinnin 90-luvun loppupuolella maksoi Marlboro-aski muistaakseni noin 20 markkaa. Euroon siirryttäessä hinta oli tasan 4 euroa ja tänä päivänä 5,40 euroa. Joskus vannoin, että lopetan tupakoinnin heti, kun oma merkkini maksaa yli femman. Sekin aika on siis koittanut jo. Työterveyslaitoksen teemajohtaja Kari Reijula on ehdotellut tupakka-askin hinnan nostamista Australian ja Uuden-Seelannin esimerkkiä seuraamalla kymmeneen euroon. En ihmettelisi jos näinkin kävisi. 

Tupakointi on kielletty yhä useammissa paikoissa. Työpaikat julistautuvat järjestään savuttomiksi työpaikoiksi ja nyt viimeisimpänä oma yliopistoni alkoi tituleeraamaan itseään savuttomana kampuksena. Absurdilta tosin tuntui entisellä työpaikallani vanhempien työntekijöiden kertomukset, kuinka ennen röökiä vedeltiin siinä tiskillä, samalla kun palveltiin asiakasta. Ehkä minäkin kerron joskus tarinoita jälkipolville, kuinka ennen vanhaan tupakkaa sai ostaa kaupasta ja sitä sai polttaa ravintolassa! Suunta lienee ollut ihan oikea (en minä tokikaan halua muiden ilmaa myrkyttää), vaikka onhan ne ravintoloiden tupakkakopit nyt ihan kauheita. Ja vaikka olen jäävi sanomaan, niin sanompa silti: valitsen mieluummin tupakanhajun baarissa, kuin sen nykyisen ihmisen ja pierun hajun, joka useissa täyteen tupatuissa yökerhoissa iskee vasten kasvoja. Trendi on nyt se, että tupakoitsijat ajetaan joko pieniin koppeihin (joiden ilmanvaihto on hyvin kyseenalainen) tai sitten kyyristelemään tarkoin määritellyille häpeäpaikoille ulos, jossa ohikulkijat voivat heille osoittaa sääliviä katseita. Parveketupakointi tultaneen kieltämään myöskin lähiaikoina. Edes kotonaan ei tupakoitsija ole enää turvassa.

EU:ssa ollaan ottamassa vielä kovemmat aseet käyttöön. Uudessa direktiiviehdotuksessa pakkausmerkinnät ja pakkaukset yhdenmukaistetaan. Makuaineet kielletään. Sähkötupakat otetaan sääntelyn piiriin ja tietyn nikotiinirajan ylittävät tuotteet ovat sallittuja vain mikäli ne ovat hyväksytty lääkkeiksi. Ja niin edelleen… Ahtaalle menee. Hyvästi siis mentholsavukkeille, hyvästi somille ohuille glamour-savukkeille ja todennäköisesti hyvästi myös sähkötupakalle, joka on minun salainen aseeni tupakoinnin lopettamisessa. 

En siis voi puhua aidosti omasta päätöksestäni lopettaa tupakanpoltto. Sitä ohjaillaan paljon korkeammalta taholta. Itsemääräämisoikeudesta ei voida puhua enää edes samana päivänä tupakoinnin kanssa. En minä kuitenkaan barrikadeille ole nousemassa, ja tuskin nousevat muutkaan tupakoitsijat. Koska kyllä me tiedämme. Tupakoitsijat alistuvat. Minä yritän tehdä sen, mitä minulta odotetaan ja mikä on kaikille parhaaksi. Jään vain miettimään sitä, että minkä muun vastaavan asian kohdalla vastaava holhoaminen olisi mahdollista ilman helvetillistä meteliä ja mielenosoituksia?

 

Lähteet: THL, Euroopan komissio

 

 

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta
lipa

Sanansa mittaisen naisen jalanjäljillä

Kaikki mitä rakastin -blogin ihana Eeva onnistui viime vuonna pitämään lupauksensa ja jakoi ystävällisesti vinkkejä miten se tehdään. Koska hyvät neuvot ovat aina tarpeellisia lähden liikkeelle kokeillen Eevan onnistumisen avaimia.

1. Kirjoita lupaukset, toiveet ja tavoitteet ylös.

Minulla on vain yksi lupaus, mutta minulle se on iso asia. Sen lupauksen olen tehnyt monta kertaa aiemminkin, mutta ehkä nyt on se kerta kun onnistun? Lupaukseni ei ole sitä laatua, että sen voisi vahingossa unohtaa (kyllä se on rikottu aiemmilla kerroilla ihan tietoisesti), mutta kirjoitan sen silti vielä tähän. Ihan vain siksi, että siinä se sitten komeilee mustaa valkoisella:

-LUPAAN LOPETTAA TUPAKOINNIN VUONNA 2013-

Siinä se on. Mentorini suosittaa lisäksi teemabiisin valintaa ja kenties jopa nettisivuja. Noh, minä perustin blogin. Luon itselleni lisäpainetta onnistua, koska blogi on kenen tahansa luettavissa ja samalla toteutan yhden salaisen haaveeni: olen halunnut kokeilla bloggaamista jo pitkään. Teemabiisin on syytä olla mahtipontinen. Sellainen missä on tekemisen meininkiä, hikeä, verta ja suuruuden hulluutta. Luulen löytäneeni sen oikean. Tupakointi ja olympiaurheilu liittyvät toisiinsa yhtä läheisesti kuin lammas ja polkupyörä (tai minä ja huippu-urheilu muutenkaan), mutta fiilis on kohdillaan. Itsensä voittamisesta tässäkin on kysymys. 

 

 

http://youtu.be/_YcttaZieqU

 

 

2. Kirjoita lupausten lisäksi miksi haluat saavuttaa tämän tavoitteen.

Tässä kohtaa tulisi varmaan lukea ensimmäisenä minun kohdallani terveys. Tupakoinnin haitoista on valistettu jo aikana ennen tupakoinnin aloitusta ja säännöllisesti tähän päivään saakka eri tahoilta. Olen hyvin tietoinen mitä kaikkea kamalaa minun tulevaisuuteni mahdollisesti pitää sisällään elämänvalintojeni seurauksena. Terveys on tärkeää joo, mutta ei se suurin syy miksi minä tahdon lopettaa.

Minä tahdon lopettaa, koska en tahdo olla riippuvainen. Minä tahdon olla oman itseni herra, riittää että toimiani sanelee nälkä, jano ja vessahätä. Luovun erityisen mielelläni sisäisestä kellostani, joka ilmoittaa, että taas olisi se aika. En myöskään jää kaipaamaan parvekkeella kärvistelyä kovalla pakkasella, hyvästä seurasta poistumista tupakanhimon vuoksi, tupakkakoppeja, sitä epätoivoista tunnetta, kun huomaa, että mukana on tupakkaa vaan ei tulta (tai toisinpäin) ja tupakkahupparin pinttynyttä hajua. Nämä ovat minulle kyllin konkreettisia asioita, jotta voidaan alkaa puhumaan syistä lopettaa tupakointi, puhutaan siitä terveydestä sitten sen jälkeen.

3. Kirjaa ylös keinoja, joilla onnistut tavoitteessasi.

KAIKKI KEINOT OVAT SALLITTUJA. Pelottelu, kiristäminen, lahjonta ja palkitseminen. Tärkeimpänä kuitenkin asia, jonka olen oppinut vasta viime vuosina kovan koulun jälkeen: olla armollinen itselleen. Jos joskus repsahtaa, niin mitä sitten? Ei se ole syy tuntea epäonnistumista ja heittää projekti hamaan tulevaisuuteen. Seuraavana päivänä voi aivan hyvin jatkaa siihen mihin jäi ennen sivuladulle ajautumista. Se on sitäpaitsi huomattavasti helpompaa, kuin koko projektin alusta aloittaminen sitku tulevaisuudessa. Aion myös antaa itselleni aikaa luopua rauhassa. Tiedän varsin hyvin, että en ole tässä asiassa kerrasta poikki -ihmisiä, näitä minun suuresti ihailemiani ”mä vaan päätin ja sit lopetin”. Minä tunnustelen ja pohdiskelen, teen tavallaan surutyötä asian suhteen. Lopetan pikkuhiljaa, luovun. Hyvästelen yhden elämäntavan ja tutustun pikkuhiljaa toiseen.

4. Tee miellekartta/aarrekartta/inspiraatiotaulu.

Palattakoon tähän hieman myöhemmin, vähän niinkuin lisäbuustina tarvittaessa.

5. Hanki jokin tavoitteesta muistuttava esine.

Tämä on ihan ehdoton hankinta, mutta vielä en tiedä mikä se voisi olla. Edellisellä kerralla hankin kengät ja silloin olinkin ennätyksellisen pitkään ilman tupakkaa. En ole koskaan vähätellyt itsensä lahjomisen ja tsemppaamisen voimaa. Kun sitten retkahdin totaalisesti tuntui niiden kenkien käyttäminen vähän rikolliselta ja podin huonoa omatuntoa asiasta (ei sillä ettenkö olisi päässyt asiasta yli). Projektiesine menee siis mietintälistalle ja tämän lisäksi aion tehdä listan palkinnoista, joilla juhlistan välitavoitteita. Samalla voin myös miettiä mitä ne välitavoitteet voisivat olla.

6. Tee mielikuvaharjoituksia.

Minun tavoitemielikuvassani, johon eilisessä kirjoituksessani viittasinkin, odotan bussia kaikessa rauhassa, ilman tupakkaa, ilman että ajattelen tupakkaa. Saattaa kuulostaa naurettavan helpolta ja pieneltä asialta, mutta sinne on minun maailmassani pitkä matka. 

7. Kerro tavoitteistasi muille, jos se vaan suinkaan ei tunnu liian kiusalliselta.

Tässä julistan asiaa internetille parastaikaa ja lähipiiri tuntee varmasti nahoissaan alkukankeuden tuskailuineen. Tämä on kuitenkin minun juttuni, asia jonka teen itseni vuoksi, mutta itse asettamani ulkoinen paine auttakoon minua pysymään asian ytimessä. 

8. Älä tee mahdottomia lupauksia!

Tämä ei voi olla mahdotonta. Se ei saa olla, eikä se sitä ole. Olen ollut ilman tupakkaa ennenkin, pystyn siihen nytkin. Useat ovat tehneet tämän ennen minua, miksen sitten minäkin. Toivon, että tällä kertaa onnistun huijaamaan itseäni vähemmän, tunnistan vaaran merkit kauempaa ja muistan, että tämä on oikeasti hyvä juttu.

Suhteet Oma elämä Mieli