Sisustustärpit

Kysymys: Ostimme hiljattain uuden asunnon ja aloitamme siellä remontoinnin. On aika valita kaakelit, värit ja muut… Olemme ihan pihalla. Mitkä ovat varmat sisustustärpit, joilla ei mene vikaan ja jotka ovat ajattomia ja kivan näköiset vielä 5 vuoden päästäkin? 

Tähän on tosi vaikea antaa kovin valistunutta vastausta tuntematta tapausta tarkemmin, koska rakennuksen tyyli ja aikakausi vaikuttavat pintamateriaalien, värien ja sisustuksen tyylin valintaan niin olennaisesti. MUTTA toki on jotain nyrkkisääntöjä, jotka saattavat helpottaa valintaa. 

Jos perehtyy hieman siihen mitä pintamateriaaleja talon rakennusvuotena käytettiin, ei voi mennä vikaan. Tämä ei  tarkoita sitä, että pitäisi luoda kotimuseo, jossa kaikki on autenttista 30-lukua, mutta ei kuitenkaan kannata luoda viktoriaanista idylliä 70-luvun elementtitaloon tai 60-luvun retrotunnelmaa jugendlinnaan. Kuulin hiljattain rintamamiestalosta, joka oli sisustettu marokkolaistyylliin – A P U A. Historiallisia vaikutteita ei tarvi ottaa suorina lainoina, vaan ne voivat inspiroida pikemminkin ajatustasolla. Esimerkiksi 60-luvulla rakennettuun taloon sopivat voimakkaat värit, mutta pelkistetyt muodot. Ystäväni sanoi kerran, että suunnittelijana hänellä ei ole mitään omaa tyyliä, koska kaikki kohteet on niin erilaisia. On voitava sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Alla olevat esimerkit ovat molemmat kaakeleista, joita rakastan, mutta ne tuskin sopisivat samaan kohteeseen. Ylempi on Belgialainen Emery et Cie, alempi hollantilainen Dtile

emery.jpg

 

modern-white-tiles-for-every-fantastic-and-versatile-surfaces-4.jpg

 

On kuitenkin olemassa joitain tärppejä, jotka ainakin minun mielestäni sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Valkoinen kiiltävä 15 x 15 laatta sopii melkein mihin vaan. Se on vähän niin kuin laatan arkkityyppi. Tällainen on esimerkiksi Pukkilan harmony-sarjan laatta, jota olen itse käyttänyt omissa kodeissani tiililadottuna, mutta nyt on alkanut taas tuo ihan perus gridi houkuttelemaan. 

Lattiaan voisi vastaavanlainen varma valinta olla vaalea tai tiilienpunainen matta puristelaatta joko neliskulmaisena tai kuusikulmaisena. Kuvan laatat ovat Rakennusapteekista (ihan mahtava perinnerakentamiseen erikoistunut liike Billnäsissä), mutta vastaavia saa myös Pukkilasta.

laatat.jpg

Lattiamateriaaleista parketti sopii useimpiin paikkoihin. Useimmat valitsevat helposti itse asennettavan lukkoponttiparketin, mutta jos on yhtään budjetissa varaa ja jos tietää asuvansa kodissa pitkään, kannattaa satsata oikeaan parkettiin – sellaiseen, joka liimataan paikalleen. Suurin ero näiden kahden välillä on että oikea parketti vanhenee kauniisti ja kestää vuosikymmeniä. Se on oikeastaan kauniimpi parinkymmenen vuoden kuluttua kuin uutena. Lukkoponttiparketissa puu on ohuempaa ja vaikka se kestääkin yhden hionnan, alkaa puu väistämättä elää, jolloin sauvojen väliin tulee raot. Meillä itsellä on kotona lukkoponttiparketti (koska muuhun ei ollut varaa) ja se on neljän vuoden jälkeen oikein hyvässä kunnossa, mutta ei se ikuinen ole. Kuvassa kaunis kalanruotoparketti, jossa jokainen puuosa on liimattu paikoilleen erikseen ja siksi puun eläminen ei haittaa. 

2.jpgf8036347-a322-4612-9164-b25c766bfc3clarger.jpg

Maaleja valittaessa nyrkkisääntö on että katto kannattaa olla puhtaan valkoinen ja matta ja ikkunasyvennykset puhtaan valkoiset ja kiiltävät. Itse olen sitä mieltä, että puhtaan valkoiset seinät sopivat loft-henkiseen teollisuustilaan, mutta muualle kannattaa valita sävytetty maali. Hieman sävytetty valkoinen näyttää silti läheltä valkoiselta, mutta se on hieman pehmeämpi ja luonnollisempi useimpiin tiloihin. Alla on pari sävyä, joita olen itse käyttänyt.

tikkurilat.jpg

Tapetteihin pätee sama kuin muihin valintoihin, eli kannattaa valita sellainen, joka puhuu samaa kieltä talon arkkitehtuurin kanssa. Joka kerta kun käyn Tapettitalossa (Helsinkiläinen tapettilegenda) löydän jonkun uuden tapetin, koska jokainen asunto on niin erilainen, että ei ole olemassa mallia, joka sopisi mihin vaan. 

Ja lopuksi: muistakaa, että jos vanhassa asunnossa on alkuperäinen keittiö, SEN PURKAMINEN ON VÄÄRIN. Don’t do it! Vanhat kokopuiset keittiöt ovat selvinneet 2000-luvulle siksi koska ne on hyvin tehty hyvistä materiaaleista. Niitä voi korjata ja muokata ja esimerkiksi korottaa jos vuosisadan alun mitoitus nyppii. Nykyään melkein kaikki keittiöt, kalliitkin, tehdään pinnoitetusta levystä, ja ovat elinkaarensa päässä siinä vaiheessa kun 50-luvun keittiö kaipaa ehkä uutta maalia pintaan.

 

 

Koti Sisustus

Tuoliraati

Kysymys: Apua, kaipaamme tuoli-inspiraatiota ruokapöydän ympärille! Perheessämme on kaksi alle kouluikäistä lasta ja tykkäämme järjestää illalliskutsuja eli pöydän pitäisi palvella sekä lapsia että tyylitietoisia aikuisia. Mikä olisi kestävä ja kaunis tuoli? 

Aah, tuolit – jokaisen muotoiljan lempiaihe. Tuolia valittaessa kannattaa ehdottomasti, ehkä enemmän kuin minkään muun hankinnan kohdalla, luottaa laatuun. Tuolit on kovalla käytöllä ja niihin täytyy voida luottaa – mikään ei ole ärsyttävämpää kuin nitisevä ja natiseva tuoli. Hyvää voi korjata ja uudistaa maalaamalla tai verhoilemalla. Vanhemmillani on 70-luvulla Skannosta ostettu sohva, joka on verhoiltu uudestaan kolme kertaa ja on varmasti maksanut itsensä takaisin moninkertaisesti.

Se että tuoli kestäisi visuaalisesti aikaa, ei tarkoita sitä että sen täytyisi näyttää tylsältä. Esine voi olla yhtä aikaa ajassa kiinni ja ajaton (esimerkiksi Kukkapuron Karuselli-tuoli on hyvin 60-lukulainen, mutta silti jollain tapaa ajaton). Itse asiassa moni lempituoleistani on ikivanha. Jos ajattelee vaikka 30-luvulla suunniteltuja Artekin klassikkoja ja vertaa niitä esim sen ajan muotiin, on käsittämätöntä kuinka hyvin kalusteet ovat kestäneet aikaa. 

Kokosin yhteen kahdeksan tuolia, joista kaikista pidän ja järjestin tuoliraadin. Mukana raadissa oli lisäksi 6- ja 4-vuotiaat poikani (joiden dadaistisilla huomioilla on ehkä lähinnä viihdearvoa). Minulla oli kova tahtotila löytää mukaan joku edullinen vaihtoehto, esim Ikeasta, mutta tuolirintamalla Ikea on vaan aika huono. Kannattaa muistaa että lempituoliaan voi myös metsästää käytettynä. Kaikkia ei ehkä löydä kerralla, mutta niitä voi kerätä vähitellen. On huomattavasti järkevämpää ostaa hyväkuntoinen Tapiovaaran tuoli käytettynä satasella kuin Ikean muovituoli 19,90:llä. (Tähän väliin on todettava ennen kuin joku tuttuni siitä minua muistuttaa että olen itse ostanut Ikean metallisia puutarhatuoleja à 19,90, mutta se onkin Ikean paras tuolimalli). 

tuolit_1.jpg

1. Nikari, KVT, suunnittelija Kari Virtanen

Amos 6v: 4 pistettä, tästä tulee mieleen kirahvi.

Elis 4v: 1 piste, mä en vaan tykkää.

Elina: 7 pistettä, tämä on tuoli joka varmasti paranee vanhetessaan ja joka suorastaan kaipaa patinaa pintaan. Tietynlainen tuolin arkkityyppi, josta ei voi enää yksinkertaistaa. 

 

2. HAY, J108, suunnittelija Jorgen Baekmark, 1960-luku, n 200 €

Amos: 7 pistettä, tästä tulee mieleen sarvikuono kun sillä on sarvet ja se on harmaa.

Elis: 6 pistettä koska se on hieno.

Elina: 8 pistettä, tämä on minulle uusi tuttavuus, kotoisa ja sympaattinen. Selkänojan pinnat on varmaan samoja kappaleita kuin jalat, mikä ilahduttaa minua koska se mikä on järkevää on kaunista. Mutta mitenhän jalat kestää kun tässä ei ole mitään alasarjaa. Toivon että hyvin.

 

tuolit_2.jpg

 

3. Inno, Kola, suunnittelija Mikko Laakkonen, 2010

Amos: 2 pistettä, tää on lentävä tuoli kun noita jalkoja ei melkein näy.

Elis: 2 pistettä, tää on tyhmä

Elina: 8 pistettä, tämä on oikeastaan julkitilatuoli, mutta miksei se voisi toimia kotonakin. Muotokeli on tosi simppeli, mutta silti kokonaisuudessa on jotain uutta ja tuoretta. Ekologisuudesta tulee plussaa – istuinosa on tehty kierrätysmateriaalista.

 

4. Artek, tuoli 66, Alvar Aalto, 1935, 260 €

Amos: 6 pistettä, tästä tulee mieleen mansikka

Elis: 6 pistettä, mä tykkään tästä

Elina: 9 pistettä, ikiklassikko, onnistuu näyttämään täysin modernilta näin yhdellä värillä maalattuna. Tässä on jotain hienostuneempaa kuin toisessa Artekin klassikossa; 69:ssä, joka on vähän arkisempi. Näitä löytyy hyvin myös käytettynä. 

 

 

tuolit_3.jpg

5. Thonet, tuoli 209, Michael Thonet, 1900, 784€

Amos: 5 pistettä, tulee mieleen keppilabyrintti

Elis: 2 pistettä, se on vaan tyhmä

Elina: 9 pistettä. Todella kaunis mutta todella kallis. Ei ehkä maailman mukavin tuoli istua, mutta viis siitä. Jos löydät käytettynä niin iske kiinni.

 

6. Magis, Steelwood, Ronan & Erwan Bouroullec, 2008, 350 €

Amos: 7 pistettä, näyttää syöttötuolilta kun siinä on tuollainen istuinosa.

Elis: 6, näyttää askartelutuolilta.

Elina: 7 pistettä, Tuolin rakenteellisesta ideasta on tehty myös visuaalinen juttu ja se toimii. Konstruktivistisuudestaan huolimatta tuoli ei kuitenkaan ole kylmä vaan puu ja muotokieli tuovat siihen lämpöä. 

 

tuolit_4.jpg

 

7. Tolix, Xavier Pauchard, 1934, 160 €

Amos: 10 pistettä, kivan näköinen, tulee mieleen sadepisara

Elis: 3 pistettä, siinä on reikiä.

Elina: 7 pistettä. Tolixia on näkynyt sisustuslehdissä viime vuosina kyllästymiseen saakka, mutta on se kyllä aika ihana. Ja suorastaan halpa. Tämä liikkuu luontevasti sisältä ulos jos sellaista ominaisuutta kaipaa. Ehkä joskus upgreidaan ne Ikean 19,90 puutarhatuolini Tolixeihin.

 

8. Artek, Aslak, Ilmari Tapiovaara 1958

Amos: 5 pistettä, tää näyttää pimeydeltä.

Elis: 5 pistettä, meillä on tollanen punainen (tämä on totta toim. huom.)

Elina: 9 Aslak on tunnetumman Domuksen pikkuveli, ja sitä ei jostain syystä valmisteta kuin tilauksesta vaikka itse pidän Aslakista enemmän. Ilme on sama, mutta itse asiassa ne on ihan eri tuolit. Aslak on simppelimpi ja ajattomampi, ei niin 50-lukulainen.

 

On lopputulosten aika! Aika tasaista on huipulla. 

 

1. Artek 66, 21 pistettä

    Hay J108, 21 pistettä

3. Magis Steelwood, 20 pistettä

    Tolix, 20 pistettä

5. Artek Aslak, 19 pistettä

6. Thonet, 16 pistettä

7. Inno Kola, 12 pistettä

8. Nikari KVT, 11 pistettä

 

 

 

 

 

 

Koti Sisustus