Miksi karkki on niin hyvää?

Jaa-a en tiedä. Tervetuloa uuden blogin pariin, eli hei teille!

Pitkään jo olen miettinyt miksi en jakaisi kokemuksiani ja näkemyksiäni karkista. Karkin syöminen on minulle, kuten varmasti monelle muullekin maanmiehelle tärkeä asia. Suomalaiset suurkuluttavat karkkia ja nauttivat sitä viime vuonna jopa 14 kilon verran henkeä kohti. Ihan ok määrä, luulin olleen paljon enemmän. Toisaalta söin itse parhaimpina vuosinani varmaan kilon karkkia viikossa, joten kaipa piikkiä nostaa vain teini-ikäiset tikkulaihat tytöt ja pojat, joita mikään ei oikeastaan estele.

Rankkaahan se on tällaiselle 22-vuotiaalle enää pysyä tahdissa mukana. Karkkia ei voi enää syödä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Eikä syynä ole mikään tavallinen pelko levinneistä reisistä, koska siitä en ole kiitos vielä ehtinyt kärsimään; tilanne varmaankin vasta tulossa. Vastaan laittaa nykyisin lähinnä vatsalaukkuni ja ruuansulatukseni, joka päättää jättää muutaman kierron väliin nautittuani enemmän kuin tarpeeksi irtokarkkia tai muuta sokerista. Sitä sitten ollaan pari päivää paha olo päällä ja mietitään, että miten ihmeessä sitä voisi lähteä helpottamaan. No, yksi kaveri opetti hieromaan vatsaa ja siinä ollaan pitäydytty. Auttaa aika paljon ja on oikeastaan tosi mukavaa, varsinkin jos joku toinen suorittaa toimenpiteen. Silti vannon övereiden olevan yhä parempi vaihtoehto kuin vajareiden, joten tendenssiä on kyllä pikemminkin liikanautinnan suuntaan.

Syön keskivertopäivänä ehkä 150 grammaa karkkia tai suklaata. Tämä siis koostuu joistakin hämmentävistä eri patukoista, työpaikalla olevasta kulhosta ja siitä, mitä nyt sattuu eteen tulemaan. Jos ostan kotiin jotakin, on kyseessä _aina_ jättipakkaus. Jalkapallon mm-kisojen aikaan söin jokaisen kiinnostavan pelin yhteydessä Fazerin jättipussin. Kuinka masentavaa ja samalla niin huvittavaa! Vaikka ei edes tehnyt namia mieli, niin lähdin kävelemään peli-iltoina verkkokauppa.com:in 24h kioskille vain saadakseni jotain mussutettavaa. Heräsi kysymys: ei kai kulutukseni kuitenkaan ole ihan liiallista? On, on, sanoisi äitini, joka vaihdellen on huolestunut liiallisesta karkinkulutuksestani ja välistä toteaa minun olevan liian hoikka. Pelottelee sairauksilla ja muuten vain vetoaa ymmärrykseeni. Näh minä sanon, itse olen tyytyväinen niin kauan, kun saan tehdä miten toivon ja syödä sokeria.

Näin ollen tarkoituksenani on jakaa kokemuksiani ja tunteitani makeisista ja niihin liittyvistä muista kiinnostavista asioista. Toivottavasti lukijat viihtyvät ja ehkä uskaltautuvat maistamaan jotakin uutta.