Aina välillä erehdyin kurkkaamaan rotkon reunalta alaspäin. Milloin alapuolella näkyi pelkkää jyrkkää mäkeä ja milloin pieni tönö, jonka olohuoneeseen jo sielujen silmin näimme rysähtävämme pikku volkkarillamme. Kuitenkin toisinaan kun ei ajatellut korkeuksia ja turvallisuuskaitojen olemattomuutta, oli hyvin vapauttavaa ja rentouttavaa ajella.

Emme olleet aikaisemmalla lomallamme Kreetalla ottaneet autoa allemme. Emmekä yleensäkään ole harrastaneet autonvuokrausta. Olemme kokeneet sen rasitteena ja ehkä jotenkin turhan jännittävänä, joten olemme aina käyttäneet busseja ja takseja. Ehkä pieni kipinä autonvuokraukseen nyt syttyi sisällämme ja tulemme jatkossakin varmasti vuokraamaan auton sopivan tilanteen tullen. 

Kun pääsimme perille kauniille Elafonissin rannalle, alkoi jo päivä kääntyä iltaan. Kello oli seitsemän illalla, mutta ilta-aurinko lämmitti lempeästi. Halusimme kovasti pulahtaa, mutta pitkän matkan uuvuttamina päätimme kuitenkin tyytyä maisemien ihailuun ja kotimatkan suunnitteluun. Elafonissin ranta on luultavasti Kreetan tunnetuin ranta ja lukeutuu suosituimpiin nähtävyyksiin. Iltasella ranta oli jo tyhjentynyt, mutta päivisin ranta on turistien valtaama. 

Elafonissi. Kuva Eetu Kaukoluoto, Eetua voi seurata instassa @eetukaukoluoto

Falassarna, kuva Eetu Kaukoluoto 

Falassarna, kuva Eetu Kaukoluoto

Olimme siis nyt ajaneet läntisintä rannikkoa myötäilevää vuoristotietä pitkin lounais-Kreetalle ja nyt olisi aika suunnata kotiin. Onneksi tie kohti Haniaa ja hotelliamme oli huomattavasti helppokulkuisempi kuin alaspäin ajamamme. Toki tämäkin oli mutkitteleva ja jyrkkä, mutta maisemat olivat mitä kauneimmat.

Nälkä kurni jo matkalaisten mahoissa ja päätimme pysähtyä syömään matkan varrelle Elos -nimiseen kylään. Sympaattinen pieni kylä vuoristomaisemien keskellä oli juuri mitä toivoimme. Pari tavernaa, joista valita ja selkeät, helpot parkkipaikat. Valitsimme summamutikassa paikan, johon istahdimme. Ruokalista kylläkin hieman yllätti. Makunystyröitämme ei tällä hetkellä juuri miellyttänyt ajatus vuohesta, kukosta tai kanista lautasellamme. Varsinkin kun näitä kaikkia eläimiä olimme matkan varrella ihailleet. Päädyimme siis perinteiseen burger annokseen, joka sisältää jauhelihapihvejä ja ranskalaisia ja kreetalaisiin makkaroihin myöskin ranskalaisilla. Nämä annokset olivat paremmat kuin yksikään lomalla syömämme annos ja tämä yllätti kyllä toden teolla! Kannattaa siis uskaltaa lähteä turistialueiden ulkopuolelle kokeilemaan erilaisia ruokia, täällä tulonlähteenä eivät ole pelkästään turistit, joten laatuvaatimukset ovat tottakai korkeammat.

Ruokailun jälkeen suuntasimme määrätietoisesti kohti hotelliamme. Huristelimme suorinta mutkaista tietä, jonka löysimme. Onnistuimme tottakai kerran ajamaan myös harhaan. Onneksi tajusimme tämän hyvissä ajoin eikä vahinkoa tapahtunut, kiitos suomenkielisen navigaattorimme. ”Tee U-käännös jos mahdollista.” 

Väsyneenä raahauduimme huoneeseen ja jätimme auton palautuksen aamuun. Kilometrejä oli kertynyt reippaat 300 ja olimme erittäin tyytyväisiä päivämme saldoon. Summatessamme päivää totesimme sen olleen tähän mennessä loman lempparipäivä. 

Miten vietimme sitten loppuloman, tästä kerron taas muutaman päivän kuluttua.

”Paina sitä kaasua!!” Minä huusin kun lähdimme liikkeelle autovuokraamon pihasta, keskelle ruuhkaista turistikatua autojen tööttäilessä meille. Eetu antoi merkitsevän katseen ja tajusin vaieta. Selviämmeköhän tästä hengissä? 

Pari päivää auringossa maattuamme tiedostimme, että jotain äksöniä tähän lomaan on saatava. Kuin tilauksesta, säätiedotuksesta oltiin luvattu sateista päivää ja mikä sen parempi syy tehdä jotain muuta kuin makoilla. Päätimme siis vuokrata auton. 

Minä olen hyvin suunnitelmallinen ja haluan miettiä aina etukäteen mitä ikinä nyt olemmekaan tekemässä. Eetu taas ei kanna huolta huomisesta ja ehkä myös luottaa aika pitkälti siihen, että minä olen tehnyt suunnitelmat valmiiksi. Tällä kertaa kumpikaan meistä ei ollut oikein valmistautunut autonvuokrauspäivään ja saimmekin auton vasta klo 11. Toisaalta hyvä, että olimme saaneet levätä kunnolla ja lähdimme pirteänä reissuun. Olimme päättäneet vain ensimmäisen etappimme ja ajattelimme, että menemme kerrankin fiiliksen mukaan. Ja näin teimme.

Alkujärkytyksestä selvittyämme pääsimme suunnistamaan moottoritietä pitkin kohti Rethymnonin kaupunkia. Rethymnon on Kreetan kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Hanian ja Iraklionin välissä saaren pohjoisosassa. Rethymnonissa on myöskin kaunis satama-alue sekä vanha kaupunki, samaan tyyliin kuin Haniassa. Kuitenkin kaupunki oli aikalailla erinäköinen ja tunnelmaltaan erilainen. Auton saimme parkkiin isolle maksulliselle parkkipaikalle, tosin tuo maksu oli vaivaiset pari euroa. Kävimme ihailemassa maisemia, lounastimme ja teimme alustavan, melko kunnianhimoisen ajosuunnitelman loppupäiväksi. Ja matkaan taas lähdimme.

Pysähtelimme matkan varrella kuvia ottamaan erilaisille pysähdyspaikoille. Eetu oli meidän päivän kuski ja hän kertoi auton ajamisen olleen melko rankkaa. Meidän auto oli Volkswagen Up automaattinen pikkuauto. Autossa oli Eetun mukaan niin pieni kone, että kun yritti kaasuttaa, niin ensin vauhti hiljeni kuin olisi jarruttanut. Oli siis aikamoinen bumpy ride. 

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Kissamos, joka sijaitsee aivan saaren luoteiskärjessä. Kissamoksessa pysähdyimme juoma-vessa tauolle ja oletuksesta poiketen, tapasimme ihastuttavan koiravauvan! 15 päivän ikäinen!

Kissamoksen kupeessa avautuu upea Falassarna ranta, johon halusimme suunnistaa. Päästyämme rannalle, alkoi tietysti satamaan. Mutta se ei haitannut, nimittäin halusimme vielä ajaa pitkän matkan kohti Kreetan tunnetuinta rantaa, Elafonissia. Vaan emmepä tienneet, että tie sinne on hyvin mutkainen ja kapea. 

Yhden auton mentävä tie, jonka toisella puolella vuori ja toisella rotko. Kun peruutimme rotkon myötäisesti antaaksemme tilaa isommalle, vastaantulevalle autolle, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin siis kiljua. Selvisimme hengissä, mutta matkatessamme pitkää ja loputonta mutkaista tietä, en ole varma selvisivätkö kaikki muut. Perässämme pitkään ajellut Fiat saattoi päätyä rotkon syleilyyn sen yhtäkkiä vain kadotessaan taustapeilistämme. Rotko ottaa ja rotko antaa…. 

Selvisimmekö reissusta hengissä? Se selviää ensi jaksossa 😉