Paketin ulkopuolella.
”Paina sitä kaasua!!” Minä huusin kun lähdimme liikkeelle autovuokraamon pihasta, keskelle ruuhkaista turistikatua autojen tööttäilessä meille. Eetu antoi merkitsevän katseen ja tajusin vaieta. Selviämmeköhän tästä hengissä?
Pari päivää auringossa maattuamme tiedostimme, että jotain äksöniä tähän lomaan on saatava. Kuin tilauksesta, säätiedotuksesta oltiin luvattu sateista päivää ja mikä sen parempi syy tehdä jotain muuta kuin makoilla. Päätimme siis vuokrata auton. 
Minä olen hyvin suunnitelmallinen ja haluan miettiä aina etukäteen mitä ikinä nyt olemmekaan tekemässä. Eetu taas ei kanna huolta huomisesta ja ehkä myös luottaa aika pitkälti siihen, että minä olen tehnyt suunnitelmat valmiiksi. Tällä kertaa kumpikaan meistä ei ollut oikein valmistautunut autonvuokrauspäivään ja saimmekin auton vasta klo 11. Toisaalta hyvä, että olimme saaneet levätä kunnolla ja lähdimme pirteänä reissuun. Olimme päättäneet vain ensimmäisen etappimme ja ajattelimme, että menemme kerrankin fiiliksen mukaan. Ja näin teimme.
Alkujärkytyksestä selvittyämme pääsimme suunnistamaan moottoritietä pitkin kohti Rethymnonin kaupunkia. Rethymnon on Kreetan kolmanneksi suurin kaupunki ja sijaitsee Hanian ja Iraklionin välissä saaren pohjoisosassa. Rethymnonissa on myöskin kaunis satama-alue sekä vanha kaupunki, samaan tyyliin kuin Haniassa. Kuitenkin kaupunki oli aikalailla erinäköinen ja tunnelmaltaan erilainen. Auton saimme parkkiin isolle maksulliselle parkkipaikalle, tosin tuo maksu oli vaivaiset pari euroa. Kävimme ihailemassa maisemia, lounastimme ja teimme alustavan, melko kunnianhimoisen ajosuunnitelman loppupäiväksi. Ja matkaan taas lähdimme.
Pysähtelimme matkan varrella kuvia ottamaan erilaisille pysähdyspaikoille. Eetu oli meidän päivän kuski ja hän kertoi auton ajamisen olleen melko rankkaa. Meidän auto oli Volkswagen Up automaattinen pikkuauto. Autossa oli Eetun mukaan niin pieni kone, että kun yritti kaasuttaa, niin ensin vauhti hiljeni kuin olisi jarruttanut. Oli siis aikamoinen bumpy ride. 
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Kissamos, joka sijaitsee aivan saaren luoteiskärjessä. Kissamoksessa pysähdyimme juoma-vessa tauolle ja oletuksesta poiketen, tapasimme ihastuttavan koiravauvan! 15 päivän ikäinen!
Kissamoksen kupeessa avautuu upea Falassarna ranta, johon halusimme suunnistaa. Päästyämme rannalle, alkoi tietysti satamaan. Mutta se ei haitannut, nimittäin halusimme vielä ajaa pitkän matkan kohti Kreetan tunnetuinta rantaa, Elafonissia. Vaan emmepä tienneet, että tie sinne on hyvin mutkainen ja kapea. 
Yhden auton mentävä tie, jonka toisella puolella vuori ja toisella rotko. Kun peruutimme rotkon myötäisesti antaaksemme tilaa isommalle, vastaantulevalle autolle, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin siis kiljua. Selvisimme hengissä, mutta matkatessamme pitkää ja loputonta mutkaista tietä, en ole varma selvisivätkö kaikki muut. Perässämme pitkään ajellut Fiat saattoi päätyä rotkon syleilyyn sen yhtäkkiä vain kadotessaan taustapeilistämme. Rotko ottaa ja rotko antaa…. 
Selvisimmekö reissusta hengissä? Se selviää ensi jaksossa ;-)