Mitä elämänpituiselle matkalle pakataan mukaan?

Lähtö lähenee…

Ja huomaan suhtautuvani siihen kuin elääkkeelle jäämiseen. Kuvittelen, että Portugalissa teen kaikkea mahdollista. Kaikkea, mitä Suomessa en tee. Kuvitteellisesti alan käyttämään joka päivä eri kenkiä, rupean neulomaan tosissani, syön vain terveellisesti ja käytän kaikkia niitä vaatteita, joita en täällä ikinä käytä. Hah hah haa. Ei tule tapahtumaan. Silti näen sieluni silmin itseni auringonlaskussa, korkokengissä ja pitkässä mekossa. Syön muka joka päivä hedelmiä ja kävelen töistä kotiin. Käyn torilla ostoksilla ja kokkaan pelkästään vegaanista ruokaa. Tämä on ”jokseenkin” koomista. En ole edes ikinä käynyt Lissabonissa: en esimerkiksi tiedä onko lähelläni toria, eikä sadekaudella varmaan seistä korkkareissa rantatuulessa…

Olen aina ajatellut, että yhteiskunta ja elämä opettavat meille seuraavaa: kun olet lapsi, haluat olla aikuinen — kun olet aikuinen, haikailet lapsuuteen. Nykyhetki on muka aina jotenkin huono hetki. Elän itsekin liiaksi tulevaisuuteen. Miksi en sitten vain voi lähteä ja elää samalla tavalla kuin Suomessakin? Käyttää aina samoja vaatteita ja syödä mitä lystää. Ehkä pelkään, että pistän liikaa silmään uudessa kotikaupungissani. Ehkä en pukeudu tarpeeksi paikallisesti, en puhu kieltä, en osaa tapoja tai tunne normeja. Yritän pakata koko omaisuuteni mukaan, jotta voin tarvittaessa vaihtaa tyyliäni, olemustani. Tiedän, että joinain päivinä haluan sopeuta. Toisina päivinä taas haluan herättää huomiota. Haluan olla suomalainen. Haluan kulkea likaisena junttivaatteissani ja näyttää nyrpeältä. On tietenkin asia erikseen, uskallanko tehdä niin.

Suomessa tunnen oloni varmaksi. En aina kotoisaksi, mutta varmaksi. Minua ei liiemin kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Tai kiinnostaa, mutta en ehkä välitä siitä. Nyt tuntuu, että asenteeni joutuu koetukselle. Tunnen Lissabonista yhden henkilön. Tiedän, että tämä henkilö hyväksyy minut. Mutta hvyäksyvätkö muut? Olen kuitenkin aluksi ulkopuolinen. Kuinka siis pysyä omana itsenään ja samalla omaksua eteläeurooppalainen identiteetti? Kohtahan sekin selviää. Onneksi on pari pulmaa ratkaistavana sitä ennen. Yski niistä muiden joukossa: mitä pakkaan mukaan? Varmaan kenkiä ja vaatteita, joita en täällä ikinä käytä…

dscf0958_0.jpg

 

Muistan, kun lähdin kuusi vuotta sitten Tukholmaan.

Mietin tasan samoja asioita. Kaikki vaatteet, jotka pakkasin mukaani olivat vääriä. Mutta sain silti kavereita ja sopeuduin. Sopeuduin ehkä liiankin hyvin. Huoleni taitaakin olla aiheeton. Tai se on vain varjohuoli. Oikeasti minua huolettaa harjoittelupaikkaani sopeutuminen. En tiedä portugalilaisesta kasvatuskulttuurista mitään! Enkä edelleenkään osaa sanaakaan portugaliksi (joo joo omaa laiskuuttani). Miten puhun lapsille? Tai oikeastaan suurin huoleni: mitenkä heitä komennan? Herranjestas sentään, kun ei saa edes komentaa kun ei osaa!

 

Huolehtimisen sijasta taidan jatkaa pakkausta.

Kasassa on nyt 10 paria kenkiä, viidet villasukat ja pari mekkoa (joita en ole kertaakaan käyttänyt). Järkeviä pakkausvinkkejä Portugaliin otetaan ilolla vastaan! Ja myös pikainen kielikurssi voisi olla tarpeen…

dscf0966.jpg

 

 

 

 

 

 

Kommentit (2)
  1. Pakkausvinkki nro 1 (ja ehkä se tärkein): lämmintä mukaan! Portugali kuulostaa monelle suomalaiselle petollisen eteläiseltä valtiolta (ja onhan se sitä), mutta vaikka kesällä helle on sietämätön, on talvet kylmiä. Ja niinkuin siellä sanotaan, kun on kylmä ulkona, on kylmä kaikkialla. Taloissa ei eristyksiä ole nähtykään, eli kun ulkona on +10, on se sitä myös sisällä. Yhtään valehtelematta. Tulet rakastamaan villasukkiasi, ota myös pari lämmintä villapaitaa <3 Keäshepeniä saa sieltäkin! (mutta ei kyllä Suomea halvemmin.)

    Vinkkinä vielä, aloita kielenopiskelu heti. Ja ota tavaksi yrittää käyttää sitä ihan mahdollisimman paljon! Portugali on us-ko-mat-to-man kaunis kieli, ja kulttuuriin pääsee niin paljon paremmin sisälle kun osaa vähänkään kieltä. Ja kavereita saa helpommin! Lissabonissa sulla tuskin tulee kauheaa ongelmaa, ettetkö pärjäisi englannilla (kaikkihan sitä nykyaikana puhuu isoissa kaupungeissa), mutta päivittäisasioinnit vähän pienemmissäkin liikkeissä (ja maaseudulla, siellähän sä kuitenkin tuut käymään 😉 Alentejo ja ah niin ihana pohjois-Portugali tutuksi vaan!) sujuu helpommin kun oppii vähän fraaseja.

    Tuun ihan säälittävän innostuneeksi kun luen että joku tuntematon ihminen on aloittamassa seikkailua Portugalissa. Koko maasta on vain tullut mulle itselle vuosien saatossa niin rakas, ja Lissabon on vähän kuin toinen koti.  

    (Niin ja se päivää onkin vähän kinkkinen fraasi. Portugaliksi, kuten monessa muussakin kielessä itse päiväälle ei ole kunnon ilmaisua, vaan hyvää huomenta bom dia käytetään aamuheräämisestä lounaaseen asti. Sen jälkeen sanotaan hyvää iltaa boa tarde, aina illalliseen tai pimeän tuloon saakka. Ja loppuillasta/yöstä boa noite, joka tarkoittaa hyvää yötä mutta on yhtä lailla tervehdys kuin muutkin 🙂 ) 

    1. KIITOS, mahtavaa, että vaivauduit vastaamaan! Mulla on aina sama, säälittävän innostunut fiilis kun joku lähtee Rutosiin. Joten I feel you! 😉 Toivottavasti Lissabonista tulis munkin toinen koti! En ole siellä ikinä käynyt, mutta eiköhän se tässä tutuksi tule.

      Villasukkia on jo kassissa, mutta pitääpä kaivaa lisää villaa.. Ja kunnon takki näköjään myös! Olen aika kova palelemaan, niin että pompin sitten makuupussissa menemään kotona varmaan.. 😀

      Joo, mä toivon että harjoittelupaika sponssais mulle jonkun kielikurssin. Tai antais teho-opetusta. Tai stten vaan ryhdistäydyn ite! 😀 Kyllä mulla on aikeissa oppia kieltä, se on vaan täällä jäänyt, kun lähtö on tuntunut kaukaiselta ja välillä niin epävarmalta. Mutta asenne on kyllä just tuo, että elämänmenoon pääse helpommin sisälle, jos osaa edes jotakin! Ja tuo matkailu kyllä houkuttaa! 😉 Sekä toimii hyvänä testinä kielenopiskelulle…

      Bom dia sitten vaan, toivottavasti siellä paistais ensi viikolla vielä aurinko! Ja kiitos vielä superisti kaikesta!

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *