Mitäpä jos unelmasi onkin paska?

Täällä tolloillessani olen pohtinut myös elämän syvällisempää puolta.

Olen kriiseillyt katolisen ihanteen varjossa ja työkavereideni painostuksessa. Hyvin usein keskustelu ajautuu näille raiteille: ”kun olin sinun ikäinen niin olin jo naimisissa”, ”kun olin sinun ikäinen niin minulla oli jo lapsi” ja ”kun olin sinun ikäinen niin ostin asunnon ja auton”. Joo ihan varmaan. Ja nyt olet 40, eronnut kahdesti ja elätät yksin lapsiasi.

dscf3034_2.jpg

 Täällä ihanne on vahva ja suunta selvä.

Naimisiin, lapset, paljon töitä ja kodinhoitaja hoitaa sitten elämäsi puolestasi. Kaikilla on kollektiivinen unelma. Mutta minulla ei ole. Olen vapaa. Saan haaveilla mistä tahansa, kenestä tahansa, missä iässä tahansa. Siksi kai se onkin niin pelottavaa, kun ei ole suuntaviivoja tai samanlaista painostusta. Kukaan ei painosta mihinkään. Olen vastuussa omista unelmistani ja on oma vikani, jos ne ovatkin huonoja.

 Mikä unelmoinnissa pelottaa?

Että unelmat voivat käydä toteen. Ja kun ne käyvät toteen tajuan unelmoineeni jostakin, mikä onkin ihan paskaa. Unelmoinnissakin pitää kai onnistua ja kallisarvoista aikaa on valunut hukkaan, jos olen unelmoinut huonosti. Taitaa siis olla paineita meidänkin yhteiskunnassa, mutta hieman erilaisia…

 Jotenkin unelmointi muistuttaa deittailua.

Onko tämä sittenkään hyvä unelma? Kannattaako tätä tavoitella? Onko parempi vielä tulossa? Jossakin nurkan takana ehkä lymyää vielä mahtavampi unelma?! Tästä voi helposti seurata kaksi tietä ulos. ”Katellaan” eli ei oteta mitään riskejä vaan lillutaan jossain välitilassa ja jos ei parempaa tule vastaan niin tyydytään nykyiseen. Toinen vaihtoehto on se, että tartutaan tuumasta toimeen ja annetaan mennä.

Jos unelma (tai deitti) on mietinnässä, niin pohdi seuraavia:

  1. Mitä haluat?
  2. Etsi se.
  3. Tutustu.
  4. Jos hyvä, ota vakavasti. Jos ei, älä ota.

 Olen pienssä kriisissä täällä auringon alla.

Kuukauden päästä asun Tukholmassa. Jospa se onkin kamalaa kuraa? Muutenkin kuin sään puolesta. Mutta sitten muistan tämän laulun ja olen iloinen. https://youtu.be/hVHXQaDKrb8

Kommentit (2)
  1. ❤.
    Kiitos kirjoituksestasi – osui ja upposi.

    -Isla

    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/

    1. Kiitos kommentista! Ihania juttuja sulla. Kävin lukemassa ja käyn uudestaankin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *