Epäonnea vai epäjärjestelmällisyyttä
Huh huh ompas ollut viikko. Ihanaa olla takaisin Lontoossa! Marokon huvilan hiljaisuutta ikävöiden paluu hektisempään arkeen. Vaikka Marokossa töitä olikin seitsemän tuntia päivässä, tuntui se silti minilomalta koska ympäristö oli niin rauhallinen ja kiireetön. Ehdittiin joka yö saamaan vähintään kahdeksan tunnin yöunet joten olo tuntuu levänneeltä.
Tuorepuristettua appelsiinimehua puutarhan appelsiineista, kyllä maistui niin raikkaalta!
Matkustuspäivä tosin oli rankka, lähdettiin keskiviikkona kentälle jo viiden aikaan ja Lontoon kotiovelle saavuttiin vasta kahden jälkeen torstain aamuyöstä. Ehdittiin ottamaan pikaiset yöunet ennen aamun asiakkaita ja sitten saikin painaa muutaman kiireisen päivän jotta sai mahdutettua asiakkaita mahdollisimman paljon loppuviikkoon. Siksi olemmekin myös huomenaamuna töissä että saa menetettyjä tunteja korvattua.
Ja sitten….arghhhh…oli eilen tapaaminen kätilöni kanssa ja luulin että vihdoin olisi ensimmäinen ultraääni…mutta ei. Astuessani sisään kätilöni kysyi kuinka ultra meni….anteeksi mikä ultra..nimittäin ainoa tapaaminen joka minulle on ilmoitettu oli juurikin tämä perjantainen jota luulin juuri ultraääni tapaamiseksi. No siinä sitten yhdessä päiviteltiin että ei voi olla totta ja että ultra on saatava niin pian kuin mahdollista olenhan jo viikolla 17 eikä yhtäkään ole vielä ollut. Taas tuli mieleen että onneksi kävin yksityisellä muuten vieläkin miettisin onkohan siellä sisällä joku. No saimme ajan buukattua muutaman viikon päähän jolloin olen jo viikolla 19-20 joten on kyllä tosi myöhäinen dating scan. Kuuntelimme kuitenkin vauvan sydämen ääntä ja siellä se pumppasi kauhean nopsaan:) Eilisen tapaamisen jälkeen varasin kuitenkin heti huomiseksi yksityiselle ajan ja saan toisen ultran tehtyä sekä pitäisi selvitä jo sukupuoli joten olen aikas innoissani:)
Kuitenkin yhtä asiaa jäin kovasti miettimään enkä ole varma mitä tekisin..nimittäin koska olen jo näin pitkällä, ei voida perinteistä downin syndrooma testiä enään suorittaa. Toimenpide normaalisti suoritetaan ensimmäisen ultran yhteydessä ja tulisi tehdä viimeistään rv13 plus 6 päivää. Sen jälkeen 20 raskausviikkoon saakka voidaan suorittaa tutkimus vain verikokeen perusteella joka on vain 60-70% luotettava ja kertoo kuinka suuri todennäköisyys on että lapsella on Downin Syndrooma. Tämä verikoe voidaan siis vielä suorittaa muutaman viikon kuluttua kun menen sairaalaan. Tsekkasin kuitenkin jo yksityisten klinikoiden hintoja ja vaihtoehtoja. Monet eivät suorita verikoetta koska se ei ole niin luotettava mutta heillä on tarjolla Harmony niminen testi joka on 99% varma tulos. Hinta on kuitenkin yli 700 euroa joten en tiedä mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Jotenkin niin ärsyttää että olen mennyt lääkäriin tammikuun alussa kun olin vasta neljännellä viikkolla ja vielä ollaan lähes samassa pisteessä tutkimusten ym kanssa. Jos olisin tiennyt olisin mennyt tekemään esimerkiksi downin testin yksityisellä silloin kuin se oli vielä mahdollista. En todellakaan tiedä olenko ollut erittäin epäonnekas yksilö vai tapahtuuko tätä useinkin? Että semmoista pientä stressitason nostetta mutta eiköhän tämä tästä…
Jotta sain hiukan ajatuksia muualle, käytiin eilen herkuttelemassa Italialaisessa huippuravintolassa. Ruoka ja tunnelma oli fantastinen ja tarjoilijat super mukavia. Seiniä koristivat lukuisat julkkisten kuvat jotka ovat vierailleet tässä tunnelmallisessa Signor Sassi nimisessä ravintolassa. Seafood ateriat näyttivät niin uskomattoman hyvältä että raskauden jälkeen menen kyllä näitä mereneläviä maistelemaan:) Tyydyin sitten pihviin joka oli erinomainen sekin!
Alkuruokia:) itse otin soppaa, se ja leipä täyttivät jo sen verran että pääruoka juuri ja juuri mahtui napaan
Energiaa työpäivään; aamupalaksi proteiinipannaria, mansikoita, banaania ja auringonkukan siemeniä
Semmoinen se viikko, huomisen ultraa innolla odottaen tänään ohjelmassa vaan siivoilua ja loikoilua:)
x Maija