Terkkuja Amsterdamista

Hoi!

Mun vaihtokevät alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Kolmen viikon päästä olen tosiaan jo takaisin Suomessa yrittämässä päästä arkeen kiinni tutussa ympäristössä. Miksi kirjoittaa kokemuksista tässä vaiheessa? No, miksi ei. Eilen yöllä otin päiväkirjan käteeni ja tekstiä pursusi sivuille ihan itsestään. Siitä sain idean tutkia tätä hieman jämähtänyttä blogiakin, ja vietin hauskat hetket lukiessani vanhoja ajatuksia. Kuinka mahtavaa olisikaan ollut, jos olisin kirjannut kokemuksia ylös ihan vaihdon alusta saakka. No, se juna meni jo. Ainahan sitä voi kirjoittaa tapahtumista jälkikäteenkin. Näin sitä saa elää ikimuistoisia hetkiä vielä uudelleen.

Kanaali oman asunnon läheltä

Lähdin Amsterdamiin helmikuun ensimmäinen päivä kauhusta kankeana kahden muun suomalaisen tytön kanssa, enkä voi unohtaa sitä tunteiden mellakkaa, jota kävin läpi koneen matkustaessa Helsingistä Hollannin maaperälle. Olin onnekas, kun sain jakaa tuon jännittävän ensimmäisen askeleen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, kiitos Linda ja Jenni<3

Tunteden mellakka jatkui saapuessa itselleni valikoituneelle asunnolle. Muistan valinneeni kämpän sen sijainnin ja edullisen hinnan vuoksi. Tiesin etukäteen, että tulen jakamaan keittiön, vessat ja suihkut kuudentoista muun asukkaan kanssa, eikä se tuntunut ongelmalliselta, päinvastoin. Kokemuksiahan vaihtoon tultiin hakemaan. Kuitenkin kiertäessäni asunnon läpi ja hiljalleen ymmärtäessäni minkälaisessa paikassa tulisin seuraavat viisi kuukautta asumaan, oli fiilikset toisenlaiset. Muistan, ettei ollut itku kaukana saapuessani omaan huoneeseeni kolmen matkalaukun kanssa ainoana lohtuna ajatus ”oikealla asenteella pärjää missä vaan”. Enkä nyt liioittele. Asunto, jossa olen saanut asua nämä viisi kuukautta muistuttaa enemmänkin underground-clubin vessatiloja kuin kotoisaa asumisympäristöä, mutta kyllä tähän yllättävän nopasti sitten kuitenkin tottui. Hiirien satunnainen vilinä hetkauttaa vielä hetken aikaa, mutta oli aika ennen vaihtoa, jolloin olisin pakannut kimpsut kampsut ja etsinyt uuden asunnon kylmän viileästi samalla viikolla. Ihminen on tehty tottumaan. Ja näin jälkikäteen olen ainoastaan kiitollinen tästä kokemuksesta. 

Olohuone

Ensimmäinen orientoiva viikko muiden vaihtareiden kanssa sujui innosta puhkuen niin nopeasti, että taisin elää nuo neljä päivää jossain euforisessa tilassa. Olin kuin jännitys, rohkeus ja huolettomuus samassa paketissa. Koska kaikki olivat samassa tilanteessa, pystyi kanssatovereista imemään innostusta itseensä ja jakaa odotuksia yhteisissä tapahtumissa. Orientaatioviikon lauantaille sattui sopivasti vielä omat 23-vuotissyntymäpäivät, joita piti juhlia kaikkien mahdollisten uusien tuttavuuksien kanssa, koska olimmehan vaihdossa. Ensimmäisen viikon aikana koin myös ensimmäisen vaihtariromanssini, ja muistan olleeni täysin rinnoin ihastunut jo kahden päivän tutustumisen jälkeen. Olen jälkikäteen pohtinut, kuinka helppo on ihastua, kun on tilassa, jossa on avoin kaikelle ja näkee jokaisen tilanteen tai ihmisen mahdollisuutena. Ihania muistoja koko viikko täynnä ja muistoihin jäi myös sveitsiläinen ihastukseni, joka hiipui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kiitollisena muistelen noita ensimmäisiä päiviä joina solmittiin ystävyyssuhteita, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän osana tätä kevään vaihtoaikaa. 

Vaihtokamuja

Esimmäinen kuukausi meni tottuessa uuteen ympäristöön, ihmisiin ja kulttuuriin. Koulu, bileet ja erilaiset retket siivittivät helmikuuta. Kävin Haagissa, Harlemissa ja Utrechtissa tutustumassa Hollantiin paremmin. Ennen kuin huomasinkaan, oli maaliskuu. Muistan maaliskuun jonkinlaisena rauhoittumisen kuukautena edellisen kuukauden menemisen jäljiltä. Arki alkoi hahmottua ja Weesperstraat oli muotoutunut jo niinkin lyhyessä ajassa kodiksi. Koulutehtävät pitivät kiireisinä ja otin osaa moniin retkiin. Kävin Belgiassa, Antwerpenissa, Kroningenissa ja hieman kauempana Schiermonnikoog- nimisellä saarella. Bilettäminen jäi kokoajan vähemmälle, tarkoituksella tai ei. 

Schiermonnikoog- saarelta

Huhtikuussa reissasin Euroopassa enemmän kuin koskaan. Ensimmäinen reissu oli vaihtareille järjestetty liftaus- kilpailu Pariisiin. Jännittyneenä lähdimme koittamaan onneamme liftauksen maailmassa. Pääsimme omin voimin Ranskaan, Lilleen, mutta sieltä meidän täytyi lopulta luovuttaa ja pyytää perässä varmistava auto ottamaan meidät kyytiin. Varmasti yksi hauskimmista reissuista. Seuraavalla viikolla lähdin Itävaltaan, Viennaan ja siitä suoraan Unkariin, Budapestiin. Kyseiseen reissuun olisi myös kuulunut vierailu Bukarestissa, Romaniassa. Kuitenkin väsymys vei voiton ja lähdin jo aikaisemmin kotiin valmistautumaan seuraavaan reissuun, Lontooseen. Lontoon vierailu oli osa koulutehtävää, jossa meidän piti tehdä tutkimus jossain englanninkielisessä maassa. Kävimme lontoolaisessa yksityiskoulussa tekemässä haastatteluja ja saimme tutkimuksemme aineiston näin tehtyä. Kokonaisuudessaan olin todella väsynyt huhtikuussa, kun tekemistä oli niin paljon, mutta uudet kokemukset myös rikastuttivat. 

Amstelhaven

Huhtikuun lopussa Hollannissa juhlittiin King`s Dayta, ja ystäväni Heta saapui juhlavilinään luokseni. Hollannin kuninkaallisille omistettu juhla oli ikimuistoinen kokemus hollantilaisesta kulttuurista. Koko Amsterdam värjätytyi oranssiksi ja joka kadunkulmalla oli meneillään kaksipäiväiset juhlat. 

Kanaaleilta

King`s Dayn jälkeen lähdimme Hetan kanssa Portugaliin tarkoituksena rentoutua ja nauttia lämmöstä (jota Hollannissa ei vielä ollut).

Faro, Lagoa Portugalissa

Toukokuussa teimme reissun tyttöporukalla Kroatiaan, Splitiin, jonka jälkeen sain luokseni Amsterdamiin Annan ja Helin. Heidän kanssaan lähdettiin moikkaamaan Inkaa Barcelonaan, jossa saatiin majoittua unelmien asunnossa. Ennen Barcelonan reissua olin itse asiassa miettinyt, etten edes lähtisi reissuun liiallisen matkustamisen vuoksi, mutta loppujen lopuksi matka oli todella onnistunut, kun sain viettää aikaa ystävieni kanssa. 

Brunch&Cake Barcelonassa

Barcelonan jälkeen sain palautettua ison koulutehtävän, tutkimusraportin yksityiskoulusta, ja suuri stressin lähde poistui. Tunsin muutenkin taas pystyväni hengittää vapaammin, kun reissut tulivat päätökseen. Jos jotain menneistä huhti- ja toukokuusta haluan oppia, on se, etten enää ota liikaa lautaselleni. Näköjään itselleni on tärkeää oma aika ja latautuminen omassa rauhassa. Tämän jäädessä vähemmälle oma jaksaminen heikkenee. Vaikka kuinka mahtavia paikkoja ja hetkiä sainkin kokea, tulee oma mentaliteetti ykkösenä. Opin myös, ettei matkustaminen aina olekaan niin hehkeää. Mahtavia juttuja tapahtuu myös kun pysyy vain paikallaan. 

Auringinlasku Tibidabon huipulta

Toukokuun loppu meni siis aikalailla palautuessa reissuista ja ottamalla kiinni opiskeluita. Otin keväällä aikaisemmin tavoitteekseni tehdä ravitsemustieteiden perusopintoja avoimen yliopiston kautta, ja ensimmäinen kurssi alkoi viimein. Kurssi on ollut mielenkiintoinen ja lisännyt haluani opiskella ravinnosta, ruokailutottumuksista ja -suosituksista enemmän.

Pannareita ystävänpäivänä 

Kesäkuu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, kun siskoni Anna tuli luokseni. Vietin hauskimman viikonlopun hänen kanssaan ja tutustutin hänet myös täällä itselleni tärkeisiin tyyppeihin. Oli niin mahtavaa saada Anna tänne, koska ikävä oli ollut kova, ja oli tärkeää näyttää hänelle minkälaisessa kaupungissa oikein asustelen. Kävimme keskusteluita elämästä maan ja taivaan välillä ja nauroimme niin paljon, että muistot naurattavat vieläkin. Annasta on kasvanut upea aikuinen nainen, jolla on jalat maassa ja vankka itseluottamus. 

<3

Annan lähtö takaisin Amerikkaan tuli nopeasti ja siitä asti olen elänyt Amsterdamissa viimeistä kuukautta haikeana, mutta myös onnellisena. Olen kiitolinen, että olen saanut kokea koko kokemuksen ja uskalsin lähteä uuteen kaupunkiin opiskelemaan. Muistan ennen vaihtoa, kun monet sanoivat, etteivät koskaan ole kuulleet kenenkään vaihdossa olleen katuneen päätöstä lähteä, enkä kadu itsekään. Viimeiset viikot tulevat varmasti olemaan tunteellisia. Eilen hyvästelin ensimmäisen vaihtokaverini, ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään, että kohta palaan itsekin kotiin.

Opiskelemassa puistossa läheisimmän vaihtokamun kanssa

Viimeisiä viikkoja siivittää koulujutut, kaverit ja itse Amsterdam! 

<3 Maija