Viimeisiä viikkoja

Tuntuu oudolta elää viimeistä viikkoa vaihtarina Amsterdamissa. Sunnuntaina lennän kotiin ja yksi osa elämää on takanapäin. Toisaalta tuntuu myös, että alkaa olla jo aika lähteä kotiin. Tällä viikolla sain viimeiset koulutehtävät tehtyä ja nämä kuluneet päivät olen voinut nauttia viimeisistä hetkistä Amsterdamissa. Olen alkanut alitajuntaisesti hyvästelemään paikkoja, ja pienet hetket ovat tuntuneet merkittävämmiltä kuin ennen, koska nyt päässä pyörii ”viimeistä kertaa”. 

Ooster-parkissa oleva patsas, jonka ohi lenkkeillessäni ajattelin monta kertaa, että onpas kaunis

Yhtenä päivänä haimme dinnerin lempparipaikasta mukaan, ja söimme sen laiturilla kanaalin vieressä. Hummus Bar<3

Viime viikon opiskelupyristys, opettelut muistilapuista. Onneksi uurastus tuotti tulosta, sillä läpäisin historian kokeen! Olin ollut kyseisestä kokeesta huolissani jo ensimmäisestä koulupäivästä lähtien, kun saimme tietää sen olevan semesterin lopussa. Tuli nimittäin opeteltua Englannin ja Amerikan historian tapahtumia ihan nollista

Beter&Leuk, söpö lounaspaikka

Kävin alkuviikosta Van Goghin museossa ja opin, ettei hänen luulemani teos olekaan hänen (the scream), vaan Goghista vaikutteita ottaneen norjalaisen taidemaalarin Munchin. Kuuntelin Goghin kirjoittamia kirjeitä ja opin, että taiteilijat ovat yleensä ihmisiä, jotka ovat löytäneet palonsa ja taitonsa ja ”uhranneet” elämänsä sille. Gogh löysi palonsa taiteilijana 27-vuotiaana, jolloin alkoi elää elämää niin, että saavuttaisi menestystä maalarina. Tässä on ihan hyvä vielä hengitellä ja odotella että se oma ”palo” alkaa sieltä hahmottua…

Kävin myös kasvitieteellisessä puutarhassa, Hortus Botanicus-nimisessä paikassa, ja ihmettelin kuinka en ollut ennen siellä käynyt, se oli nimittäin kuin salainen maailma ihan asuntoni lähellä. Siellä oli kauniita kasveja ja ihania puita, ja kävin myös pyörähtämässä kasvihuoneessa täynnä perhosia, kauaa en siellä kuitenkaan viihtynyt. Puutarhaan oli tullut monia maalareita maalailemaan maisemia ja nauttimaan puutarhan rauhoittavasta ilmapiiristä. Puutarhassa kävellessä sitä taas huomasi, kuinka suuri vaikutus luonnolla on mieleen ja kuinka sellaista aitoa puhdasta suomalaista luontoa onkaan ollut ikävä. Onneksi kohta pääsee mökille. <3

Vietimme viime viikolla juhannusta täältä Hollanista käsin, kokoonnuimme kavereiden kanssa Roestiin istuskelemaan ja tekemään kukkaseppeleet. Hieman oli haikeaa seurata muiden juhannuksen viettoa sosiaalisesta mediasta käsin, mutta tänä vuonna näin. Ehkä sitä taas arvostaa entistä enemmän tulevina vuosina, ja sitä kautta osaa nauttia noista yöttömän yön hetkistä syvemmin.

Joogakoulu Bluebirds<3

Kävin viimeisten viikkojen aikana täällä kolme kertaa jooga- ja pilatestunneilla, ja rakastuin paikkaan! Tuntien jälkeen sai teetä ja yleensä tunnilla käyneet jäivät nauttimaan olostaan hetkeksi tänne kauniiseen ympäristöön

Union-pyöräni, jonka myin tällä viikolla kämppikselleni

Postikorttimaisemia kaikkialla

Täällä alkaa siis olla kaikki paketissa, aika hurjaa. Innolla olen tulossa jo kotiin. Juttelimme vaihtariystäväni kanssa tästä koko kokemuksesta ja molemmat odottaa innolla ja uteliaana, millaista se elämä taas omassa kotiympäristössä tulee olemaan. Joko sitä hiljalleen sulautuu vanhoihin kaavoihin, tai sitten nämä uudet opit, tavat ja piirteet sulautuvat omaan arkeen. Veikkaan molempien sekoitusta, vanhat rutiinit ja uudet tavat tulevat varmaan kulkemaan käsikädessä.

Kuitenkin pelottavin asia kotiin tullessa varmasti tulee olemaan suhtautuminen taas siihen tavalliseen ja ”vanhaan” arkeen, tuntuuko se täysin oudolta vai onko siihen liiankin helppo taas sulautua? Tämä koko kevään kokemus on toisaalta opettanut niin paljon, että olisi hurjaa huomata ympäristön vaikutus niin suuresti, että kaikenlainen henkinen kasvu jäisi unholaan. Parhaassa tilanteessa oma arki tuntuu taas rikkaammalta, kun siihen saa lisätä ulkomailta tuomia henkisiä tuliaisia. Onneksi on ystäviä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, joiden kanssa näistä vaihtoonpalaamisen tuntemuksista voi jutella. Voi olla kyllä erikoista palata samoihin paikkoihin ja huomata ettei mikään muu ole niinkään muuttunut, paitsi itse. 

<3Maija