Havaintoja Suomesta

Suomessa ollaan. Olen ollut vasta pari päivää Helsingissä, mutta jo nyt huomaa tietynlaisen haikeuden iskeneen kun elämä Amsterdamissa on loppunut. Tietenkin on ollut myös ihanaa nähdä ystäviä ja tuttuja paikkoja, mutta jotkut asiat ovat myös pompanneet ”tuoreille” silmille, joilla olen Suomea tässä pari päivää tutkaillut. Ensinnäkin, pussikaljoittelu todellakin on suomalaista puuhaa. En ollut muistanutkaan kaduilla haahuilevien humalaisten määrää, ainakin kun Kurvin ohitse kulkee usein… Se on ollut ehkä suurin ero mitä nyt Hollantiin voi verrata. Olin myös kokonaan unohtanut suomalaisten ujouden. Moikkaaminen bussissa tuottaa kuskille silminnähtävän hädän eikä kenellekään tuntemattomalle voi puhua. Nämä asiat alkavat varmaan hiljalleen sulautua normaaleiksi eikä niihin enää kiinnitä niin huomiota, mutta ainakin vielä ne hieman huvittaa ja myös hämmentää. 

Roots, Helsinki. Ihanaa ruisleipää<3

Positiivisena asiana muistin taas miten hyvää hanavettä meillä täällä onkaan. Niin raikasta! Ja toisekseen myös tilan määrä on hurjaa meillä täällä. Kadut ovat leveitä ja ihan vaan harvoin törmää suuriin ihmismassoihin (jos nyt ei asu Mannerheimintiellä tai Kampissa). Ilman raikkaus on myös ollut ihana taas huomata. Monta asiaa meillä on täällä niin hyvin. 

Miten ihanaa on myös päästä luontoon suhteellisen helposti ja nopeasti, vaikka asuisikin lähellä keskustaa. Omaa rauhaa Suomessa todellakin saa vaivattomasti. Hieman haikein mielin vietetty ensimmäistä viikkoa, säällä on tainnut olla myös oma osansa. Onneksi on nähnyt paljon kavereita ja saanut asettua taas omaan kotikoloon rauhassa.  

xx Maija