Amsterdam on kaunein kaupunki, jossa olen käynyt. Kaikkialla on viihtyisää ja rento ilmapiiri. Kaikkialla myös näyttää postikortilta. Hujoppi ihmisiä pyöräilemässä kimpsuineen kampsuineen lapsineen koirineen, ja joka ilta ovat terassit täynnä ihmisiä nautiskelemassa olutta tai viiniä. Leipää syödään joka aterialla ja aamupalaksi paahtoleivän päälle ripotellaan suklaaströsseleitä. Tietyn kasvin pistävä haju tuoksuu kaikkialla, eikä aina tiedä onko vastaantuleva vaikutuksen alaisena vai johtuuko rentous vaan yleisesti hollantilaisesta kulttuurista. (Tosin, yleensä turistit ovat niitä, jotka tästä sallitusta aineesta ovat eniten Amsterdamissa innoissaan.) On myös täysin normaalia kulkea ovien ohi, joissa puolipukeiset naiset tekevät työtään ja yrittävät saada asiakkaita astumaan heidän ihmemaailmaansa. 

Kaikki on lekker tai gezellig (mahtavaa, söpöä, kivaa, upeata, kotoisaa, tai ihan miten sen parhaiten saa tilanteeseen sovitettua) ja aina on töiden jälkeen tai oikeastaan milloin vain aikaa borrelille (drinkeille). Hollantilaisen kanssa joutuu aluksi hieman hämmästelemään suoraa tapaa puhua ja heidän tapaansa sanoa suoraan mitä ajattelee, mutta lopulta sitäkin alkaa arvostamaan. He eivät ole kuin suomalaiset, rehellisiä ja vaatimattomia, vaan rehellisiä ja ylpeitä määrätietoisuudestaan. Amsterdamissa Ajax on sama kuin suomalaisille Leijonat, ja kun Ajax pelaa, koko Amsterdam seuraa peliä milloin mistäkin pubista tai kotoaan. Päivällinen on hollantilaisille tärkeä asia, ja se valmistetaan usein kasviksista, jotka haetaan Albert Heinistä valmiiksi pilkotuissa pusseissa, ja lihasta tai falafeleista, aina seitsemän kahdeksan aikoihin, ja on kuulemma erikoista jos sen jälkeen vielä syö iltapalaa. 

Hollantilaisille Belgia on sama asia kuin Viro suomalaisille, ja hollantilaisten kanssa voi samaistua sään kyttäämiseen, sillä aina tuulee ja sataa ja kun ei tuule ja sada, niin lähdetään puistoon piknikille tai ihan vaan köllöttelemään vilttien päälle. (Kivoimmat puistot Amsterdamissa ovat Sarphatipark De Pijpissa ja Westerpark Westissä.) Amsterdamilaiset eivät ole ujoja tyyliltään, ja jotenkin kaikilla on hyvä maku ja rennon tyylikäs ote vaatetukselta. Kaikkialla kuulee tervehdyksiä ja heippoja, ”hooi” ja ”duiiii” (aina korkealta ja mahdollisimman pitkään venytettynä, en päääsyt selville oliko se joku kilpailu keskustelijoiden kesken vai vain yleinen tapa). Amsterdamissa paikalliset välttelevät Centraalia ainaisen väentungoksen vuoksi, ja jos väentungoksesta täytyy päästä pyörällä läpi, kello soi jatkuvasti ei niinkään varoitukseksi muille, vaan merkiksi siitä että minä pyöräilen tästä nyt. 

Amsterdam, Hollanti, olette paikkanne sydämessäni ansainneet. Olen kiitollisin siitä, että sain asua vaihtoaikani näin upeissa puitteissa. Dank je<3

<3Maija