Joskus asiat ei mene niin kuin alunperin ajattelee niiden menevän. Vaikka kuinka tekisit töitä sun suunnitelmien eteen ne ei vaan onnistu, ei ainakaan odotetulla tavalla.

Mä muutin noin kuukausi sitten Sydneyhin etsimään töitä ja asuntoa. Ajattelin sen olevan hyvä paikka asua pari kuukautta. Voi nauttia suurkaupungista,  mutta samalla myös luonnosta ja kesästä. Ehkä myös opetella surffaamaan! Kiersin päivät jakamassa cv:tä ja iltaisin lähetin hakemuksia netissä. Kävin muutamassa työkokeilussa ja tein viikon palkattakin töitä. Aikaa ja rahaa kului vaan yksinkertaisesti liikaa. Tajusin, että oli pakko keksiä jotain uutta.

Huomenna mulla on aamulento Brisbaneen, josta bussi vie mut Byron baylle. Menen hetkeksi töihin yhdelle orgaaniselle farmille, jossa mulle maksetaan ylläpito. Pystyn samaan aikaan etsimään muita töitä, mutta mulla ei mene rahaa niin paljon. Tänään on mun viimeinen päivä Sydneyssä ja on yllättävän haikea fiilis. Ennen Australiaan tuloa mun ennakkokäsitys Sydneystä ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Täällä kuitenkin aikaa vietettyäni oon rakastunut pikkasen. Näin jo itseni tulevana syntymäpäivänäni oopperatalon edustalla viiniä siemailemassa ja siitä viinin siivittämänä jatkaen iltaa kohti Aladin musikaalia.

Millanen fiilis sitten tulevasta? Mä rakastan aina seikkailua ja lentämistä niin oon melko innoissani. Oikeastaan mulla ei oo silti kunnollista käsitystä mitä tulevan pitää. Tiedän vaan, että huomenna joku nainen tai ainakin oletan sen olevan nainen hakee mut bussilta. Aika erilaista kuin olin aikaisemmin  suunnittellut, mutta en näe sitä pelkästään huonona asiana. Pidän Byron baystä ja orgaaninen ruokakin sydäntä lähellä, joten ehkä tästä tulee hauska seikkailu