Maalisuoralla
Raskausaikana yksi tyypillisimmistä kuulemistani neuvoista on ollut lajia: ”Nauti nyt vielä omasta ajasta kun vauva ei vielä ole syntynyt”. Tajuan kyllä logiikan ajatuksen taustalla, onhan selvää että mikään ei vauvan synnyttyä tule olemaan samoin kuin ennen ja sitä kuuluisaa ”omaa aikaa” ei pääsekään harrastamaan yhtä varauksetta kuin ennen. Kaikkialta tulvii myös viestiä siitä, että raskausaikana, etenkin loppuvaiheessa tulisi keskittyä lepäämiseen ja rentoutumiseen (ja ainakin omalla kohdallani on ollut vähän pakkokin, kun nyt maalisuoralla tuntuu että voisin vain nukkua, nukkua ja nukkua kaiket päivät eikä muutenkaan näin isokokoisena ja raihnaisena huvita kauheasti tehdä mitään).
Mutta entä silloin, jos ei oikein koskaan ole oppinut ”relaamaan” kunnolla? Onko muiden jotenkin helpompaa irrottautua kokonaan työkuvioista ja siirtyä ns. totaaliseen mammamoodiin heti äitiysloman alettua? Näin päätoimisena palkansaajana ja osa-aikaisena yrittäjänä etenkin tuo yrittäjä-kortti tuppaa tekemään töistä irroittautumisen aika hankalaksi. Yrittäjä kun tekee töitä silloin kun niitä a) on ja b)aina vain kun ehtii tai pystyy. Yrittäjyys kuitenkin on omalla kohdallani ihan tietoinen valinta palkkatyön oheen joten työasiat pyörivät mielessä enemmän tai vähemmän jatkuvasti, vaikka ihan tietoisesti ja ajoittain hyvinkin onnistuneesti olen onnistunut omia työaikojani rajaamaan. Kuluneen kuukauden aikana olen ehtinyt murehtia mm. raha-asioita (myös pidemmälle kuin vuoden päähän), kipuillut sen kanssa että jätin hakematta erästä jatkokoulutuspaikkaa joka olisi ollut yritystoiminnan kehittämisen kannalta todella hyvä juttu (mutta johon en kuitenkaan uskaltanut nyt tässä elämäntilanteessa sitoutua), laatinut päässäni kehityssuunnitelmaa yritykselle seuraaville viidelle vuodelle ja ehtinyt jo monta kertaa murehtia sitä, miten vauvan hoitaminen järjestyy sitten kun äitiys- ja vanhempainvapaat loppuvat. Entä jos vauvalle ei löydykään hoitopaikkaa? Uskaltaako alle vuoden ikäistä laittaa edes hoitoon? Voisiko mies jäädä hoitovapaalle vauvan kanssa? Vauva ja perhe ensin kuitenkin, kaikesta huolimatta.
Jossain pitäisi olla erillinen verkosto ura-äideille/työnarkomaaneille/meille-jotka-emme-vain-osaa-olla-suorittamatta-vaikka-haluaisimmekin. Menisin sen kerhon tapaamisiin paljon mieluummin vauvan kanssa (tai ilman) kuin istuisin hiekkalaatikolla koko tulevan vuoden päivät pitkät.