Sinun kehosi ei kuulu enää pelkästään sinulle

Joulunpyhät takana viimein. Tänä vuonna juhlimme joulua hieman isommalla seurueella, mukana olivat myös miehen vanhemmat ja sisarukset joita ihan maantieteellisistä syistä harvemmin näkee. Luulen, että kaikille osapuolille jäi tästä joulusta hyvä mieli (jopa molempien äideille jotka molemmat uurastivat sekä aattona, että joulupäivänä keittiössä). Joulun työnjaosta saisi kyllä tehtyä ihan oman aiheensa ja vaikka olen jo aiemmin pitänyt sitä asetelmaa epäreiluna, että joulun järjestäminen tuppaa vuodesta toiseen kasaantua pelkästään yhden henkilön harteille (oli sitten syynä tavat, tottumukset tai sanattomat/sanotut odotukset, perinteet, sukupuoliroolit, mitänäitänyton) kolahti aihe tänä jouluna jotenkin vielä erityisen lähelle. Miehen kanssa keskustelimme, että taitaa pian olla meidän vuoro ”kaapata valta” joulun järjestäjinä, mutta onnistuneeko tuo muuten kuin vain diktaattorimaisella vallankaappauksella.. Ensi jouluna kenties jo asiaa päästään testaamaan! Itse en ainakaan suostu siihen, että vietän elämästäni seuraavat kolmekymmentänoin joulua hellan äärellä. Joulun pitäisi olla tasapuolisesti mukavaa aikaa kaikille!

Raskauskin etenee mukavasti, neuvolan mukaan mennään tällä hetkellä kaikkien käyrien mukaisissa odotusarvoissa joten siitäkään ei tarvitse huolehtia. Mutta pääsinpä sitten kokemaan senkin ilmiön, mitä tähän mennessä olen lukenut vain blogeista ja kuullut muilta odottavilta äideiltä: nimittäin omaa kehoa koskevan kommentoinnin. Koskaan aiemmin ei nimittäin omaa kehoani tai omia intiimiasioitani ole tiedusteltu niin rohkeasti ja avoimesti kuin nyt raskausaikana. Ihan työkavereita myöten. Ja hyväähän he tarkoittavat. Mutta kun työpaikan kahvihuoneella joku kysyy toistamiseen kovaan ääneen mm. ”niin meinasitteko tehdä toisen heti perään” ja ”miten meinasitte jakaa vanhenpainvapaat” ollaan mielestäni kohtuullisen henkilökohtaisella alueella. Vauvamahan kommentoijia ja taputtelijoita on myös riittänyt, vaikka itseäni nyt ei niin paljoa harmita jos vatsaani kosketaan. Hyväähän kaikki vain tarkoittavat. Mutta silti, saa sitä kai pikkuisen tuntea olevansa välillä ehkä vähän liikaakin valokeilassa?

Yöunien (ja päiväunien) pelastajakin löytyi viimein. Nyt muutaman viikon olen testannut BBHugme-tyynyä, enkä enää siitä luopuisi! Nimensä mukaisesti tyyny on todellakin erittäin ”halattava”, niin pehmoiselta ja suorastaan ihanalta se tuntuu! ”Mötkylä” on myös herättänyt paljon ihastusta kaveripiirissä ja onpa jokunen (mies) ilmoittanut olevansa vakavasti kiinostunut ostamaan tyynyn sen jälkeen, kun itse en sitä enää tarvitse. Tyynyn avulla oma hyörinä ja pyörinä on öisin sängyssä vähentynyt huomattavasti, kun tyynyn avulla on helpompi saada tuettua mukavampaa nukkumisasentoa. Kyllä ne norjalaiset vaan osaavat kaikenlaista keksiä!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *