YLioppilas 2016

Sain viimeyönä nukuttua ehkä kolme tuntia, pyörin vaan sängyssä eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Kroppaa väsytti kauheesti, mutta mieli ei antanut mun nukkua. Viimeviikkoisilla yövuoroills saattaa olla jotakin tekemistä mun unirytmin kanssa, mutta veikkaan että tällä kertaa alitajunta ei antanut mun mielelle rauhaa. Astelin tänään koululle tekemään yhden kokeen, jonka onnistumisesta oli kaikki kiinni. Stressasin sitä enemmän kun osaatte kuvitellakaan, koska jos sitä en pääsisi läpi, niin lakin saaminen siirtyisi taas puolella vuodella. Kun opettaja antoi mulle koepaperin käteen, tuli huono olo ja jäätävä väsymyskin painoi päälle. 11:00 alotin rustaamaan koetta ja 13:08 kävelin luokasta ulos ja suunpielet taipuivat väkisin niin leveään hymyyn, että ihan teki kipeetä. Tuli samantien miellettömän kevyt olo ja ensimmäisenä ajatuksena päässä pyöri se, että pakko päästä kertomaan Matti-opolle. Mä en istuisi tässä koneen ääressä kirjoittamassa tätä postausta enkä kävelisi noutamaan lakkiani joulukuun kolmantena päivänä ilman Mattia. Se mielletön tsemppaus, mitä sieltä päästä on aina tullut, ja meihin opiskelijoihin uskominen on jotain, mistä me kaikki saadaan olla kiitollisia. Vaikka nyt päällimmäisenä ajatuksena on onnellisuus, niin kyllä mulle tulee vähäsen ikävä Pohjista, Kerran Pohjis, aina Pohjis… Onneksi pääsen vielä kerran keväällä käymään siellä, kun yksi mun parhaista kavereista saa noutaa oman lakkinsa. 

Nyt laitan koneen kiinni, meikkaan, ja kuivaan hiukset, koska seuraavaaksi ohjelmanumerossa on Tuomaksen kanssa leffailta. Mennään katsomaan paljon kehuttu The Accountant. Nyt on sellanen fiilis, että mun elämä vasta alkaakin, ja mä innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

-Ellen

PA010061vv.jpg

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *