Kiusausta

Haluun nyt puhua teille kiusaamisesta; omista ja muiden kokemuksista.

Ala-asteella mua kiusattiin haukkumalla mm. läskiksi. Alussa haukkuminen tuntu ihan kamalalta, mutta siihen tottui pian. Mä olin aina kaikkien kaveri, mutta silti pojat ja muistaakseni yks tyttö haukkui mua. En enää jaksanu välittää, ja se toisaalta vaan rakensi muhun lisää itseluottamusta. Luultavasti haukkuminen loppui kuudennelle mentäessä, mutta jatkui taas ennen pitkää.

Nyt oon onneksi vaihtanu koulua, jossa ei oo ketään vanhaa tuttua. Nyt mua ei enää kiusata, mutta musta on ite tullut kiusaaja, ja oon jättänyt muita ryhmän ulkopuolelle. Tunnustan.

Katoinpa äsken youtubesta Mintun tarinan ja mietin, että toltako syrjiminen tuntuu? Kävi myös katumus, koska en koskaan kertonut siitä nälvimisestä kellekkään. Mielipiteitä ja kokemuksia, kiitos!

Kommentit (2)
  1. Jep, mäkin opin, että asiat voi kääntyä hetkessä aivan päälaelleen. Tulin eilen miettineeksi, että oon saattanut loukata meidän luokan muutamaa oppilasta ilman, että edes ite tajusin. Sen hetken tuntui ihan kamalalta. Oot täysin oikeassa, ja maailmasta löytyy varmasti yli 10 ihmistä, keneltä voisin pyytää anteeksi käytöstäni.

    Sitä samaa sinulle! 🙂

  2. Muakin kiusattiin ala-asteella, kunnes jostain syystä luokan yksi ”suosituimmista” tytöistä alkoi kaveeraamaan kanssani, jonka jälkeen minusta tuli koulukiusaaja hetkeksi. Tajusin kuinka typerää se oli ja sain myös rohkeuden kerättyä ja pyysin anteeksi yhdeltä tytöltä jota olin suoraan kiusannut.

    Koulukiusaaminen on mielestäni aina väärin vaikka silloin tuntuikin hetken aikaa paremmalta idealta olla kiusaaja kuin kiusattu.

    Hyvää lauantain jatkoa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *