2013

Blogimaailmaa näin uuteen vuoteen siirryttyä katseltua huomaa, että on kai aiheellista käydä pikaisesti läpi mennyt vuosi tälläkin foorumilla.

Mieluummin tosin jättäisin muistelematta, vuosi ei ole ollut hyvä kovinkaan monelle. 

Jo tammikuussa se alkoi Bäng, läheinen ystävä joutui sairaalaan kasvaimen takia. Sitten niitä alkoi tulla tasaisena tahtina, avioeroja tai muuten vain parisuhdekriisejä, sairastumisia jopa ystäville läheisten kuolemia (omassa perheessä onneksi näiltä vältyttiin), burn outteja, riitoja joissa kukaan ei anna periksi eikä kukaan pyydä anteeksi. 

Omalla kohdalla helmikuun lopulla iski suru jonka en uskonut iskevän ihan niin lujaa, nimittäin keskenmeno. Elin elämääni aika tyytyväisenä vuosikaudet ajatellen etten edes tähän julmaan maailmaan halua tuoda omia lapsia, että elämäntehtäväni on hoitaa maailman lapsia joilla ei ole kaikki hyvin. Ehkä adoptoida jossain vaiheessa. Sitten elämään tulee ihminen jonka kanssa haluaa jakaa kaiken. Ja sitten huomaakin olevansa raskaana. Ja sitten kun sen menettää. Siitä toipuminen vei paljon kauemmin kuin uskoinkaan, ja ehkä paljon kauemmin kuin annoin kenenkään ymmärtää. 

Eikä edes päästy reissuun tänä vuonna tuonne toiseen kotimaahan, aurinkoon. Huomasin kroppani aloittavan taistelun jo lokakuun lopussa että ”ei sun Anni tänne pimeyteen kuulu jäädä, etkö tajua että on jo aika mennä”. Ensimmäistä kertaa varmaan kahdeksaan vuoteen en lähtenyt ainakin osaksi vuotta pois Suomesta. Ja se tuntui.

Elokuussa päivitin Facebookiin näin: Yötyössä on ihan liikaa aikaa miettiä. Tänä vuonna ilmassa ihan joka puolella on ollut omituinen energia joka ei välttämättä ole hyvä. Se on on ollut ilkeä energia joka on tuhonnut enemmän kuin rakentanut. Hämmentyneenä olen sivusta saanut seurata todella hyvien asioiden hajoamista palasiin. On monia juttuja joista saattaa joutua luopumaan vaikka ne ovat olleet kantavia pilareita jo vuosia. Monia asioita joista läheiset ovat joutuneet luopumaan taisteltuaan ensin niiden puolesta pitkään. Luopuminen on vaikea asia. Joskus se vaan on kuitenkin ehkä niin, että jotain on jätettävä taakse jotta uudet jutut pääsevät liikkeelle. Tai sitten niistä palasista pitää valita ne hyvät ja koota uudelleen. Onneksi omassa elämässä on kuitenkin yksi juttu mikä on ja pysyy, (niin ällöä kuin se onkin) se on rakkaus.

 

Onneksi kuitenkin mahtui joitain ilonpilkahduksiakin mukaan. Oli uusi työpaikka joka innosti omalle alalle ihan uudella tavalla. Oli kesä jonka aikana käytiin Berliinissä ja vietettiin ikimuistoisia päiviä merenranta festareilla ihanien ystävien kanssa. Oli paljon omenia puissa syksyllä. Ja oli se oma rakas joka aina jaksoi olla positiivinen, no matter what. 

Vuosi 2014 alkaakin ihan hurjan paljon valoisammalla ja odottavammalla mielellä. Ihan kaikki ikävät asiat lähipiiristä eivät ole poistuneet, mutta ehkä niitä nyt osaa käsitellä uudella energialla niin ettei niiden alle uuvu. Ja että kun itse on vähemmän väsynyt, jaksaa ammentaa muille sitä hyvää mieltä myös. 

Uuden vuoden vastaanottajaisissa on meillä perinteisesti tehty taikoja. On tinoja ja tarotteja, ja myös voimaeläinkortteja. Tämän alkavan vuoden eläimeksi sain kolobrin, tuon pienen olennon joka aina tuntuu niin iloiselta. Eiköhän se tarkoita, että tiedossa on iloa ja naurua ja niin että surut ja murheet voisi hetkeksi unohtaa, tai että ainakin niitä olisi suhteessa vähän vähemmän?

 

hummingbirds_129.jpg

Kommentit (1)
  1. Nyt vasta löysin blogisi! Ja innostuin! Takana kaksi nepalin reissua, yksi lyhyt ja toinen pidempi. Se vaan tuntuu niin hyvältä kun joku kirjoittaa sanoiksi sitä, mitä on itse yrittänyt jollekin selittää. Meidänkin blogissa olen jotain silloin tällöin aiheesta tai aiheen vierestä kirjoittanut, käyppä kurkkaamassa: http://www.lily.fi/blogit/oisko-tulta 🙂

    Mukavaa alkukevättä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *