Kommunikaatiota
Toisinaan tässä perheessä lautaset lentävät, pääsääntöisesti tosin vain ihan kuvainnollisesti. Kerran kyllä meni tv:n kaukosäädin seinään kun oikein otti päähän, se kun sattui olemaan lähin esine.
Mutta mistä syystä ne sitten lentelevät, aina ihmettelen. Olen aina luullut että olen rauhallisuuden perikuva, enkä koskaan hermostu. Tai jos hermostun teen sulassa sovussa ihan itsekseni enkä kiukkuani muille näytä. Paitsi äidille joskus, mutta eikös lähes jokainen tytär ajoittain äidilleen hermostu?
Mutta parisuhteen lentävät lautaset, niiden syytä on tullut pohdittua. Mielipiteistähän saa ja pitääkin vähän väitellä, sitähän ne ovat, mielipiteitä ja keskustelu tuo yleensä vain väriä elämään ja joskus tajuaa ehkä itsekin olleensa väärässä. Saattaa avautua ihan uusia mahdollisuuksia. Parisuhteessa yhteenmuuton myötä mielipide-eroja varmaan nousee kymmenittäin esiin, eroja joita suhteen aikana ei muuten ole ehkä huomannutkaan kun ei ole ollut toisen seurassa 24/7. Toisen pienet tavat saattavat ärsyttää, ja toisen tapa vaikka nyt jättää se vessanpöntön kansi ylös tai alas. Ja niin ees päin. Ja kun ne alkavat ärsyttää liikaa ja kun keskustelun desibeliraja alkaa kohota laittomiin lukemiin…sieltä ne lautaset sitten esiin marssivat. Ja siinä tilassa kommunikointi taidot
Monen riidan jälkeen tulee ajatelleksi että eihän tässä ollut mitään järkeä. Ja ei oikeastaan enää edes muista että mistä kaikki oikein sai alkunsa. Ja kun oikein alkaa kaivaa, tajuaa, että saatettiin puhua ihan samasta asiasta. Ihan eri sanoin vain. Kommunikaatiokatkos. Tai että Hups, Minähän olin väärässä mutta en vain kehdannut myöntää sitä. Ja voi sitä syyttely litaniaa toinen saa niskaansa kun oikein hermostuu.
Että miten herkästi sitä loukkaantuu toisen sanomisista tajuamatta ettei siinä ollut mitään loukkaavaa, toinen vain valitsi sanansa niin, että itse ymmärsi väärin.
Ja tietenkin tämä kaksikielisyys, (tai oikeastaan kolmikielisyys kun kotikielenä on englanti ja se ei ole kummankaan äidinkieli), vaikuttaa asiaan. Keskustella (ja oikeastaan riidelläkin) on vaan niin kovin paljon helpompi ihan omalla kielellä. Kun voi selittää asiat juurta jaksain, monella tavalla ja kielikuviakin tulee käytettyä ja niiden kautta tulee varmemmin ymmärretyksi. Muistan useamman kerran kun Kisu on alkanut kiihtyä kun en tajua mitä hän tarkoittaa ja sitten ymmärrän sanoa, että sano nyt asiasi joillain muilla sanoilla kun nyt en tajua. Ja toisinkin päin. Ja aina niitä muita sanoja ei kielen rajallisuuden takia vain löydy. Ja siitä se kiista sitten syntyy. Jos olisi saanut hoitaa homman äidinkielellä oltaisin saatettu pitää rauha maassa.
Toisaalta aika moni kiista on lauennut siihen kun alan kiukussani ladella itsekseni suomeksi tekstiä ja toista alkaa naurattaa kun ei ymmärrä pätkääkään. Ja no, meillä ei ainakaan Kisun mielestä edes koskaan riidellä (fight) vaan keskustellaan (conversation). Sanalla fight kun kuvataan hänen mielestään vain fyysistä riitelyä eikä koskaan ole siihen menty, eikä mennäkään. Taas toinen sana jonka kumpainenkin vähän erilailla käsittää.
Mutta rajoittuuko tämä kielen rajallisuus ja sen johdosta toisen ymmärtämättömyys vain monikulttuurisiin suhteisiin?
Voiko olla niin että vaikka puhuisi samaa kieltä voi tulla väärinymmärretyksi, ja voisiko olla niin että kun sen tajuaa ja oikein sisäistää vältyttäisiin ainakin osalta parisuhdekriiseistä?