Kesän aloitus on minulle jo monena vuonna tapahtunut Kaisaniemessä, Helsingissä, kun siellä on Maailma Kylässä.

Monena vuonna olen väsymystä uhmaten viettänyt vapaapäiväni siellä talkootöitä tehden. On tullut täytettyä istuin tyynyjä, laminoitua satoja lappusia, hilattua lippuja tankoon, kaivettua sadesäällä ojia, jaettua lehtiä ja juostua ympyrää metsästäen kadonneita tavaroita samalla vieden kukkaistutuksia joiden tulisi koristaa lavaa jolla viiden minuutin kuluttua alkaa virallinen ohjelma. Tänä vuonna päätin jo alkuvuodesta, että en vapaaehtoiseksi menisi. Toukokuun lopun lähestyessä harmitti, mutta saattoi siitä menosta nauttia vaikkei tällä kertaa ollutkaan sitä itse kokoamassa

Ja miksi Maailma Kylässä saa kuningas paikan omalla festarikesä top kolmosellani?

1) Itsekkäistä syistä, Maailma kylässä festareilla näkee paaaaaljon pariskuntia joissa toinen puolisko on haettu kaukomailta. On helpottavaa ajatella että joku muukin on uskaltanut luottaa siihen, että se voisi toimia. Tämän viikonlopun aikana ei tarvitse miettiä hetkeäkään, että joku katsoo pitkään perään että minkä matkamuiston tuokin nainen on mukanaan oikeen tuonut. (ja siis todellakin, niitä kommentteja jossain muualla toisinaan tulee…)

2) Kesä pitää tietenkin aloittaa vauhdilla jo ennen kesäkuuta. Ja tämä festari on jo muodostunut niin perinteeksi, ettei kesä oikein ole kesä jos ei ole Kaisanimessä toukokuussa piipahtanut. Etenkin aurinkoisena viikonloppuna tämä rento musiikin, tanssin, tuoksujen ja iloisten kasvojen värikäs tapahtuma tuo mieleen että täällä se nyt on KESÄ. 

3) Musiikki! Musiikkia läheltä ja kaukaa ja kaikista mahdollisista genreistä. Tänä vuonna kansaa tanssittivat kotimaisista esimerkiksi niin ihanaiset PMMP:n tytöt kuin legendaarinen Ismo Alanko ja Don Johnson big band.

Festarin suurimpana antina usein kuitenkin ovat ne pienet nimet joista harva meidän leveysasteilla on koskaan kuullutkaan. Mutta kovasti ne tuntuvat kansaa tanssittavan.

Kuten mongolialaista kurkkulaulantaa ja punk rockia esittävä Hanggai :

http://www.youtube.com/watch?v=FsZptBn1vjY

Klezmeristä ammentava Portugalilainen Melech Mechay:

http://www.youtube.com/watch?v=bgq09F3vlHw

sekä The Cambodian Space Project joka ”esittää ja restauroi musiikkia kambodzhalaisen popin kulta-ajalta 60-luvulta sekä säveltää psykedeelistä khmervaikutteista rokkia.”

http://www.youtube.com/watch?v=I1oG4x2Y_HE

Erityiskunniamaininta hittikappale Enemmän duoo kuin sooloo kappaleen takana olevalle Kuningasidea bändille joilla osa kappaleista tulkattiin viittomakielelle!

Ja iso käsi myös kaikille kaduilla soittaneille artisteille joiden nimet eivät päässeet esitteisiin saakka.

Kuka tietää ken mahtoi sateesta huolimatta tanssittaa meitä?

Musiikki soi joka puolella, lavoilla ja niiden ulkopuolella (nämä rummuttajat saivat pikkulapsetkin joraamaan suurella ilolla)

4) Neljäntenä pitää mainita vielä uudestaan se vapaaehtoistyö. Nimittäin kun on rakentamassa festivaalia näkee koko homman ihan uusin silmin. Kaverit nostaa telttoja, somistaa, kärrää tavaraa, korjaa, rakentaa ja ja (välillä itkua ja verta vuotavia haavoja kun laatikollinen festarilehtiä putosi suoraan varpaille)… yötä päivää lähes tauotta jotta kansa saisi viikonloppuna nauttia. Sitä tehtävä määrää on tekemässä ainakin kaksisataa, ellei enemmänkin populaa. Ilman vapaahehtoisia ei mikään toimisi. Vuosi vuoden jälkeen samat naamat saapuvat kahvikopille tervehtimään ja katoavat sitten kukin omiin puuhiinsa. Mikä fiilis kun voi sanoa, että hei MINÄ olin mukana nostamassa tuon valtavan bannerin tuonne päälavalle. On jotenkin vielä ihanampi kuunnella bändejä kun tietää että on nähnyt vaivaa sen eteen.

5) Ruoka. Oh se ruoka. Voittaa varmaan kaikki festarit ruokatarjonnallaan. Vatsaosastolla voi tehdä maailman ympärimatkan tämän viikonlopun aikana. Tänä vuonna kojuista bongattu ainakin: Nepal. Ghana, Nigeria, Kamerun, Burma, Sierra Leone, Kambodza, Intia, Venäjä, Thaimaa, Kiina, Marokko, Ranska, Espanja, Taiwan, Filippiinit, Turkki ja tietenkin perinteiset makkara, letut, muikut ja uutena(?) korvasienimuhennoksella täytetty uuniperuna! Kotimaisia kasvisruoka kojuja oli muutama ja kebabia ja falafelia sekä kanawrappeja sai niitäkin monesta osoitteesta. Luomua ja reilua on vähän joka nurkalla.

Vihannesriisiä, papumuhennosta, paistettua banaania ja afrikkalaisia munkkeja muistaakseni Ghana kojusta

6. Lapset ovat kovasti tervetulleet tähän juhlaan. Musiikki ei ole kovalla missään ja lapsille on ihan oma telttansakin jossa voi opetella vaikka sirkustemppuja tai afrikkalaisten rumpujen soittoa. Lapsia tuntuukin olevan joka puolella. Tämä on varmasti yksi niitä Suomen suven suurtapahtumia jonne turvallisin mielin voi omat tenavat tuoda tutustumaan uusiin jänniin juttuihin, ja vähän pyörittämään pyllyä kuten kolme ihanaa tyttöstä teki lähes eturivissä Kuningasidean sunnuntaiaamun konsertissa.

7. Tämä festari ei ole vain musiikkia vaan torilla kulkiessa näkee väistämättä myös vähän ”asiaakin”. Tänä vuonna mentiin ihmisoikeus-teemalla. Pysäyttävä kokemus oli kun rautatientorilla matkalla kohti Kaisaniemeä ja näin Amnestyn teltalla olleen ”Säilö”-teoksen. Oli pakko hetki vaan olla ihan hiljaa. Plan esitti dokumentissaan seitsemän eri tytön tarinan ympäri maailman Girls Can projektinsa tiimoilta ja lukuisat pienemmätkin järjestöt esittelivät toimintaansa jolla maailmaa parannetaan niin kotomaassa kuin muuallakin. On ihanaa nauttia musiikista, tanssista ja ruoasta mutta on myös ihan loistavaa että kaikelle kansalle tuodaan nenän eteen pala sitä todellista maailmaa. Ehkä niistä jokin ajatus kantaa ihan kotiinkin saakka. 

8. Shoppailu mahdollisuudet ovat kirjavat. On kirjatori, taimitarha, kierrätyspiste ja kirpputori. On hippihousuja, puukoruja ja riippukeinuja. On hopeaa ja taottua rautaa. On jotain isille, äidille ja pikku vaaville. On käsitöitä ja kaukaa haettuja erikoisuuksia. Järjestöt myyvät mitä erikoisempia erikoisuuksia toimintaansa rahoittaakseen. 

9. Ihmiset. Tuli jo mainittua pariskunnat ja lapset ihan erikseen mutta mainittakoon vielä, että tälle festarille on kaikki…siiis ihan kaikki tervetulleet. Ei tarvitse olla maailmanparantajaituhippi, että voisi nauttia tästä. Mukana menossa näkyi niin Naisten kympin suorittaneita työporukoita kuin pukumiehiäkin. Oli kolmen lapsen kanssa kulkeva äiti ja viinipullo laukussa kulkeva töölöläispariskunta. On kansaa jokaiselta mantereelta, jokaisessa koossa ja värissä. Yllätinpä itseni katselemassa kahta nuorta niittitakkista pystytukkaista nuorta nauttimassa reggaekeikasta… (ne tanssi…tai ainakin se toinen..ja taputti!). Musiikkia on laidasta laitaan, ja tapahtumaa muutenkin että jokaiselle on varmasti jotaikin. Tämä festari ei ole profiloitunut kenelekään ja sanoma on todellakin: tule sellaisena kuin olet. Siitä elävänä esimerkkinä lauantaina festareiden jo päätyttyä ohitse rullalaudallaan rullasi lähes kaksimetrinen miespuolinen heppu, selässä roikkui ainakin metrin mittaiset rastat, silmillä aurinkolasit, otsalla kimmelsi kaunis bindi (intialaisten naisten käyttämä koriste), päällään pitkä valkoinen kaapu, kuulokkeet korvilla ja suuri hymy naamalla. Tule sellaisena kuin olet, todellakin.

10. Miten tämä pointti jäikin viimeiseksi kymmenestä. No siis tämä kaikki ilohan maksaa…ei mitään. Se on siis ilmaista. Koko Kaisaniemen puisto ja rautatientori täynnä menoa ja melskettä ja rahaa ei tarvitse käyttää penniäkään (ellei tietenkin innostu shoppaamaan ja ravitsemaan itseään niin kuin eräät).

Nyt on sitten pari kuukautta aikaa festarikesäni kakkoshelmeen: Faces, jossa talkoolaisena ahertaminen on loppukesän kohokohta jo vuosien takaa. 

Mikä on sinun festarihelmesi?